Interview with Witherscape: “I totally dig making a soundtrack to a cool story.” (Musicalypse Archive)


If there’s one person in the Swedish metal scene that is truly a man for all seasons, it’s Dan Swanö. Not only has he become known as a multi-instrumentalist and member of various bands and projects – EDGE OF SANITY, NIGHTINGALE, and BLOODBATH to name a few – he’s also a prolific producer and mixing engineer whose CV includes albums by the likes of OPETH, KATATONIA, and OMNIUM GATHERUM. Swanö‘s latest project is the progressive death metal duo, WITHERSCAPE, which features him on drums, keyboards, and vocals, while Ragnar Widerberg handles guitars and bass. Their sophomore album, “The Northern Sanctuary,” will be released on July 22th, 2016, through Century Media, so we took the opportunity to talk to Dan about the record and his other endeavors.

Scroll down to read in Finnish.

Can you tell us what to expect from “The Northern Sanctuary” – are there any big differences between it and “The Inheritance” (2013)?

The sound is a bit more epic this time around. The hard is hard, the soft is softer, and most of the songs have more of traditional arrangement, and then the epic title track knows no boundaries at all 🙂

“The Northern Sanctuary” picks up where the story of “The Inheritance” left off. You’ve released multi-part concept album series in the past, namely the “Crimson” duology by EDGE OF SANITY and “The Breathing Shadow” saga by NIGHTINGALE. Do you enjoy making records with this sense of continuity and find the medium of concept album inspiring?

Yeah. I totally dig making a soundtrack to a cool story. There’s of course also something special about finding a theme that will only work for a short lyric, but I am not as good at finding those as I am to dream up big story lines that takes a few albums to finish off!

You and Ragnar live in different countries, but on your Facebook page there are a lot of photos of the two of you working on the album together. Do you write and record everything face-to-face or is some file exchanging involved?

For all Ragnar‘s parts, I have been there by his side making sure everything is top notch. Most of the riffs are recorded only after he’s played them for the first time, but Ragz has an uncanny way of making a riff his own and playing it like he’s been jamming on it for years, only 10 minutes after playing it for the first time. Spooky and very, very useful 🙂 The first album was written face-to-face, in parts, and some of the stuff was written at home and then brought to the rehearsal room. But since we now live countries apart, rehearsals are a thing of the past and we write separately and I but the stuff together and make sure it will sound as if we’d been sweating the stuff out in the rehearsal room for years!

Are the songs generally 50/50 efforts or does one member contribute more ideas than the other?

In the old times that was the plan, and with the exception of a few songs on the first album, it was pretty much a 50/50 thing. But since then, Ragnar has another band in need of his best metal riffs [SHADOWQUEST] and since I needed to start writing this album really early, because the songs must lie around doing nothing for a while, to make sure they stand the test of time… and this time around he contributed with one full track and some of the very best pieces for the title track.

I know you’re not overly keen on touring, but is there any chance we might get to see WITHERSCAPE on stage in the future?

No. Sorry. WITHERSCAPE is strictly studio. I like to create my music completely free of restrictions these days, and having to think about “how do we do this live?” all the time limits the hell out of me, and once I decided that live was a no-go, the possibilities are endless! In the end… the music is what I am here for; the live performances, not so much!

The limited edition includes a more dynamic mix of the album as bonus material, just like the debut and NIGHTINGALE’s “Retribution” (2014) did. As an audio engineer, what do you think the state of the loudness war is in 2016, now that YouTube and streaming services like Spotify use loudness normalization, which results in all the music being played at a similar volume, no matter how loud or quiet the original master is?

I am hoping that the world will slowly come to realize that the loudness war is the most stupid thing to happen to music since rap and hip-hop. Once you play back a song that has been limited to death, to be loud, lowered 10 dB by your software, to be followed by a song that doesn’t have any strong limiting to it, played at the same volume… you get it how much damage is done to some albums released today. It’s one thing that the radios are limiting stuff for the music to be “thrown” longer in the air, but to kill all dynamics so some stupid jogger doesn’t have to be adjusting the volume in their random mix tape… that is just stupid. Then use something like MP3 Gain software and lower all your files to the same level… not push the low ones up to the level of the loud. There’s a fucking volume control for a reason! Support the war again the loudness war! Hell yeah!

Lately you’ve been mixing INSOMNIUM’s upcoming album, Winter’s Gate.” What was it like to work on a 40-minute one-song album by another band when you’ve released two records like that yourself (“Crimson” (1996) and “Crimson II” (2003))?

I just have a break from mixing it. Still have lots to do on it. It’s a rather exhausting experience because it is so fucking epic and different from traditional song structure, all the time, which it should be. So I have to really focus on yet another level than for a traditional death metal album… but it’s a hell of an album, so it’s worth the extra mile… you are all in for a real treat. Definitely a huge entry in the book of one-track albums!

Let’s talk about NIGHTINGALE a little bit: considering how catchy and accessible your material is, do you think the band could’ve grown bigger with more label backing and gigs?

Most likely. If you see how some bands that went from playing to ten people 1 week and after having a big MTV hit playing to thousands the next gig… it could have happened. There’s no shortage of awesome material. But we will never know, will we! I have reached so many awesome things through the music of NIGHTINGALE, the most awesome is meeting my wife because of our music, and then there’s been shows in countries I might never have had the chance to visit otherwise. For me, it’s good as it is, and I have learned through my friends in the music business that you have to work so incredibly hard to achieve lasting success to the point that you’re actually making money from your music and I am not cut out for that lifestyle. I like it better at home in my studio with my family 🙂

Your solo album, “Moontower” (1999), has become a cult classic over the years, but sadly it’s really hard to find copies of it on the internet. Is there a chance it – or EDGE OF SANITY and NIGHTINGALE albums – might get reissued on CD and/or vinyl or is this totally up to Black Mark?

I have actually prepared vinyl masters (better than nothing) for both MOONTOWER and NIGHTFALL OVERTURE, but Black Mark are going through a rough patch at the moment, but I am always hoping that things will get to a point where they will be released!

Finally, besides WITHERSCAPE and your mixing and mastering jobs, are you working on any other projects at the moment?

Moving to a house with my family and set up a new mix/master room and a separate writing/recording room. That is quite the project and my head is spinning from all the things that need to be taken care of. Musically, I will look into the darker side of my writing for a future release. It’s not really clear what it will be yet… but I plan to make it bruuuutal 🙂

Interview by Wille Karttunen
Musicalypse, 2016
OV: 4075 / 1950

Jos Ruotsin metalliskenessä on yksi todellinen monitoimimies, se on Dan Swanö. Hän on tullut tunnetuksi multi-instrumentalistina ja lukuisien bändien ja projektien – mm. Edge of Sanity, Nightingale ja Bloodbath – jäsenenä sekä tuottajana ja miksaajana, jonka ansioluettelosta löytyy Opethin, Katatonian ja Omnium Gatherumin kaltaisten nimien levyjä. Swanön viimeisin projekti on progressiivinen death metal -duo Witherscape, jossa hän on mukana rumpalina, kosketinsoittajana ja laulajana Ragnar Widerbergin soittaessa kitaraa ja bassoa. Heidän toinen albuminsa “The Northern Sanctuary” julkaistaan 22. heinäkuuta Century Median kautta, joten tartuimme tilaisuuteen jutella Danin kanssa levystä ja hänen muista töistään.

Voitko kertoa meille mitä voimme odottaa “The Northern Sanctuaryltä” – onko sen ja “The Inheritancen” välillä suuria eroja?

Soundi on tällä kertaa hieman eeppisempi. Rankka on rankkaa, pehmeä pehmeämpää ja useimpien kappaleiden sovitukset ovat perinteisempiä, mutta eeppinen nimikappale ei sitten tunne rajoja lainkaan 🙂

The Northern Sanctuary” jatkaa siitä, mihin “The Inheritancen” tarina jäi. Olet aiemminkin julkaissut moniosaisia konseptilevysarjoja, kuten Edge of Sanityn “Crimson” -levykaksikon ja Nightingalen “The Breathing Shadow” -saagan. Nautitko tällaisten jatkumollisten levyjen teosta ja pidätkö konseptialbumia inspiroivana muotona?

Joo, tykkään täysillä ääniraidan teosta cooliin tarinaan. Totta kai siinäkin on jotain erityistä, kun löytää teeman, joka sopii vain lyhyeen tekstiin, mutten ole siinä yhtä hyvä kuin keksiessä isoja juonia, jotka vievät muutaman albumin verran päättyäkseen!

Sinä ja Ragnar asutte eri maissa, mutta Facebook-sivullanne on runsaasti kuvia teistä työstämässä albumia yhdessä. Sävellättekö ja äänitättekö kaiken kasvotusten vai kuuluuko mukaan myös tiedostojen vaihtoa?

Olen ollut Ragnarin osuuksia äänitettäessä hänen vierellään varmistamassa, että kaikki on huippuluokkaa. Useimmat riffit äänitetään, kun hän on juuri kerennyt soittaa niitä ensi kertaa, mutta Ragzilla on outo kyky tehdä riffistä omansa ja soittaa se kuin hän olisi jammaillut sitä vuosien ajan vain 10 minuuttia sen jälkeen, kun hän on soittanut sen ensimmäisen kerran. Aavemaista ja hyvin, hyvin hyödyllistä 🙂 Ensimmäisen albumin sävelsimme kasvotusten osissa, ja joitain juttuja sävellettiin kotona ja tuotiin sitten treenikämpälle. Mutta koska asumme nyt eri maissa, treenit ovat mennyttä aikaa ja sävellämme omillamme, ja minä laitan tavaran yhteen ja varmistan, että se kuulostaa siltä kuin olisimme hikoilleet treenikämpällä vuosien ajan!

Ovatko kappaleet yleensä 50/50-tuotoksia vai tuleeko yhdeltä jäseneltä enemmän ideoita kuin toiselta?

Ennen vanhaan tuo oli suunnitelma, ja paria kappaletta lukuun ottamatta ensimmäinen albumi oli pitkälti 50/50-juttu, mutta sittemmin Ragnarilla on ollut toinen bändi, joka tarvitsee hänen parhaita metalliriffejään [Shadowquest]. Koska jouduin aloittamaan tämän albumin säveltämisen hyvin aikaisin, sillä kappaleiden täytyy maata hetken aikaa käyttämättöminä, jotta niiden kestävyydestä voi olla varma, tällä kertaa hän sävelsi yhden kokonaisen raidan ja joitain nimibiisin kaikkein parhaimmista palasista.

Tiedän, ettet ole järin innostunut kiertämisestä, mutta onko mitään mahdollisuutta, että voisimme nähdä Witherscapen lavalla tulevaisuudessa?

Ei. Valitettavasti. Witherscape on vain ja ainoastaan studioprojekti. Tykkään luoda musiikkiani täysin vapaana rajoituksista nykyään, ja jatkuva livetoimivuuden pohtiminen on helvetin rajoittavaa. Päätettyäni, ettei keikkoja tulisi, mahdollisuudet ovat olleet loputtomia! Viime kädessä olen täällä musiikin vuoksi, enkä niinkään live-esiintymisten!

Rajoitettu painos sisältää dynaamisemman miksauksen albumista bonusmateriaalina, aivan kuten debyyttinne ja Nightingalen “Retribution” (2014). Mikä on äänittäjänä ja miksaajana mielipiteesi volyymisodan tilasta vuonna 2016, nyt kun YouTube ja Spotifyn kaltaiset striimauspalvelut käyttävät volyymin normalisointia, jonka seurauksena kaikki musiikki soi samankaltaisella voimakkuudella, riippumatta alkuperäisen masteroinnin äänekkyydestä?

Toivon, että maailma pikkuhiljaa tajuaisi, että volyymisota on tyhmin musiikille tapahtunut asia sitten rapin ja hip hopin. Kun toistaa kappaleen, jota on limitoitu järjettömästi äänekkyyden takaamiseksi ohjelman 10 dB hiljentämänä ja perään kappaleen, jossa ei ole juurikaan limitointia soitettuna samalla äänenvoimakkuudella… sitä tajuaa, miten paljon vahinkoa joillekin nykypäivänä julkaistuille albumeille tehdään. On oma lukunsa, että radio limitoi musiikkia, jotta se kantautuisi kauemmas, mutta se, että kaikki dynamiikka tapetaan vain jotta jonkun tyhmän lenkkeilijän ei tarvitse säätää äänenvoimakkuutta satunnaisessa mixtapessaan… se on silkkaa typeryyttä. Käyttäkää jotain MP3 Gainin kaltaista ohjelmaa ja laskekaa kaikki tiedostonne samalle tasolle… älkää puskeko matalia äänekkäiden tasolle. Äänenvoimakkuudensäädin on olemassa hyvästä syystä! Tukekaa jälleen sotaa, volyymisotaa! Hell yeah!

Lähiaikoina olet miksannut Insomniumin tulevaa albumia “Winter’s Gate.” Millaista oli työskennellä toisen bändin 40-minuuttisen yhden kappaleen albumin parissa, kun olet itse julkaissut kaksi sellaista levyä (“Crimson” (1996) ja “Crimson II” (2003))?

Pidän juuri taukoa sen miksauksesta. Siinä on vielä paljon tehtävää. Kokemus on melko hengästyttävä, koska se on niin vitun eeppinen ja täysin erilainen kuin perinteisen rakenteen mukainen kappale, kuten asiaan kuuluu. Joudun siis keskittymään ihan eri tasolla kuin perinteisen death metal -albumin kanssa, mutta se on helvetinmoinen albumi ja näin ollen lisäponnistuksen arvoinen… Luvassa on varsinaista herkkua, ehdottomasti iso merkintä 1-raitaisten albumien kirjassa!

Puhutaan hieman Nightingalesta: ottaen huomioon, kuinka tarttuvaa ja helposti lähestyttävää materiaalinne on, olisiko bändi mielestäsi voinut kasvaa isommaksi, jos levy-yhtiön tukea ja keikkoja olisi ollut enemmän?

Todennäköisesti. Jos näet, miten jotkin bändit soittivat yhtenä viikkona 10:lle ja ison MTV-hitin saatuaan tuhansille seuraavalla keikalla… Se olisi voinut tapahtua. Hienosta materiaalista ei ole puutetta, muttemme kai koskaan saa tietää! Olen saavuttanut niin monia mahtavia asioita Nightingalen musiikin kautta, joista mahtavin on vaimoni tapaaminen musiikkimme takia, ja olemme keikkailleet maissa, joissa en olisi muuten päässyt käymään ehkä koskaan. Minulle nykytilanne on hyvä sellaisenaan, ja olen oppinut ystäviltäni musiikkibisneksessä, että saavuttaakseen niin kestävän menestyksen, jotta musiikilla oikeasti tienaa, täytyy paiskia uskomattomasti töitä, eikä se elämäntapa sovi minulle. Pidän enemmän kotona studiossani oleskelusta perheeni kanssa 🙂

Sooloalbumistasi “Moontower” (1999) on muodostunut vuosien varrella kulttiklassikko, mutta valitettavasti sitä on erittäin vaikea löytää internetistä. Onko mahdollista, että se – tai Edge of Sanityn ja Nightingalen albumit – voitaisiin julkaista uudelleen CD:nä ja/tai vinyylinä vai onko asia kokonaan Black Markin käsissä?

Itse asiassa olen tehnyt vinyylimasterit (parempi kuin ei mitään) sekä Moontowerista että Nightfall Overturesta. Black Mark on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa, mutta toivon asioiden järjestyvän, jotta ne julkaistaan!

Vielä lopuksi, onko sinulla työn alla mitään muita projekteja Witherscapen ja miksaus- ja masterointitöiden ohella?

Olen muuttamassa uuteen taloon perheeni kanssa ja pistämässä pystyyn uuden miksaus/masterointihuoneen ja erillisen sävellys/äänityshuoneen. Se on aikamoinen projekti ja pääni pyörii kaikista hoidettavista asioista. Musiikillisesti aion perehtyä säveltämiseni synkempään puoleen tulevaa julkaisua varten. Ei ole vielä kovin selvää, mitä siitä tulee, mutta aion tehdä siitä bruuuutaalia 🙂



Recent posts

[recent_post_carousel design=”design-1″]

Related posts

News post