Progressive metal pioneers FATES WARNING started enriching my record collection around the time their previous album, “Darkness in a Different Light” (2013), came out. After I’d become better acquainted with the rest of their discography, I came to the conclusion that it was a very solid comeback after a 9-year recording hiatus, but not all of the songs were exactly stellar, and it felt like the band was still clearing the cobwebs in preparation for something even greater. This brings us to the present, where the release of the 12th FW record, “Theories of Flight,” is upon us.

Scroll down to read in Finnish.

One of the first things that pops out while listening to the album for the first time is how many hooks there are. Some of the tunes are the catchiest the band has written since “Inside Out” (1994), but there’s enough complexity and layers in the music to give it balance and depth. This recipe is so successful that you find yourself listening to the album over and over again, almost to the point of addiction. The whole record feels like a synthesis of the best parts of every Ray Alder-era release without feeling like a retread.

The opener, “From the Rooftops,” is quite representative of the album’s sound and a good way to kick things off, but also my least favorite track. It’s a slightly surprising choice for the first single, given that there are even stronger and more accessible songs. “Seven Stars” is the spiritual successor of “Point of View,” as it creates a slightly similar vibe and is just as anthem-like, albeit slower. “SOS” is a melodically strong yet slightly mysterious piece with a powerful mantra (“sink or swim”) by Ray Alder in the middle. This song just screams to be played live!

Fans of FATES WARNING’s introspective side will probably find the album’s 10-minute centerpiece “The Light and Shade of Things” most enjoyable, while the intensity of “White Flag” and “Like Stars Our Eyes Have Seen” should please those looking for heaviness. “White Flag” is hands down the best song on the album for me, including a great lyrical message of persistence (“No surrender, don’t give up / Never carry that white flag”) and impressive guest solos by long-time on/off member Frank Aresti and current touring guitarist Michael Abdow. Another highlight is the epic “The Ghosts of Home,” which deals with guitarist/songwriter Jim Matheos’ childhood experiences of having to move constantly. The music accompanies the topic brilliantly, beginning atypically in a major key before getting faster and heavier, but also including a beautifully wistful slower section. The title-track is an instrumental with spoken word samples that recalls “Disconnected Part 2,” though it is less ambient-tinged and ends the album quite abruptly.

The musicianship on the album is first-class as always: bassist Joey Vera and drummer Bobby Jarzombek are a monstrous rhythm section, and Jim Matheos weaves fascinating riffs that come to the foreground when you’re listening on your headphones and can clearly make out what the guitars are doing in each channel. The real MVP here, however, is Ray Alder: the man has lost some of his upper range over the years, but he’s learned to make the most out of what he still has left. I’ve always preferred his more mature voice on the later albums to his youthful wailing, and on “Theories of Flight” he’s outdone himself once more. Alder‘s passionate and powerful singing is the cherry on the top of an already delicious cake.

“Theories of Flight” is an excellent album-of-the-year candidate that has everything a FATES WARNING fan could ask for. It’s undoubtedly one of the milestones of the band’s long career and deserves to be mentioned in the same breath as “Parallels” (1991), “A Pleasant Shade of Gray” (1997), and “Disconnected” (2000).

Written by Wille Karttunen
Musicalypse, 2016
OV: 2721 / 1986

Progressiivisen metallin pioneeri FATES WARNING alkoi rikastaa levykokoelmaani edellisen albuminsa “Darkness in a Different Light” (2013) julkaisun aikoihin. Tutustuttuani paremmin bändin muuhun tuotantoon tulin siihen tulokseen, että albumi oli hyvin toimiva paluu 9 vuoden levytystauon jälkeen, mutta kaikki kappaleet eivät olleet varsinaisesti loistavia, ja tuntui siltä, että bändi oli lämmittelemässä jotain vielä parempaa varten. Tämä tuo meidät nykyhetkeen, jossa 12:nnen FW-levyn “Theories of Flight” julkaisu on käsillä.

Yksi ensimmäisistä mieleen pomppaavista asioista albumia ensi kertaa kuunnellessa on se, kuinka paljon koukkuja kappaleissa on. Jotkin biisit ovat bändin tarttuvimpia sitten “Inside Outin” (1994), mutta musiikissa on riittävästi monimutkaisuutta ja kerroksia antamaan tasapainoa ja syvyyttä. Tämä resepti on niin toimiva, että albumia huomaa kuuntelevansa yhä uudelleen lähes riippuvuuteen saakka. Koko levy on kuin synteesi jokaisen Ray Alderin aikakauden julkaisun parhaista puolista, tuntumatta kuitenkaan vanhan toistolta.

Avausraita “From the Rooftops” edustaa melko hyvin albumin tyyliä ja on hyvä alku, mutta myös mielestäni vähiten hyvä kappale. Se on hieman yllättävä valinta ensisingleksi, sillä levyllä on vahvempia ja helpommin lähestyttäviä kappaleita. “Seven Stars” on “Point of Viewin” henkinen seuraaja, koska siinä on samanhenkinen tunnelma ja niin ikään tarttuva kertosäe, vaikka kappale on hieman hitaampi. “SOS” on melodisesti vahva ja hieman salaperäinen tekele, jonka väliosassa on Ray Alderin voimallinen mantra (“sink or swim”). Tämä kappale vaatii tulla soitetuksi livenä!

FATES WARNINGin introspektiivisemmän puolen ystävät todennäköisesti nauttivat eniten 10-minuuttisesta “The Light and Shade of Thingsistä,” kun taas “White Flagin” ja “Like Stars Our Eyes Have Seenin” intensiteetin luulisi tyydyttävän raskaamman tavaran perään haikailevia. “White Flag” on itselleni ehdottomasti levyn paras kappale, jossa on sinnikkyyteen kannustava sanoma (“No surrender, don’t give up / Never carry that white flag”), ja vierailijoina toimivat pitkäaikainen on/off-jäsen Frank Aresti ja nykyinen kiertuekitaristi Michael Abdow soittavat vaikuttavat soolot. Toinen kohokohta on eeppinen “The Ghosts of Home,” joka kertoo kitaristi-lauluntekijä Jim Matheosin lapsuudesta, jolloin hän joutui jatkuvasti muuttamaan paikasta toiseen. Musiikki säestää aihetta upeasti, alkamalla epätyypillisesti duurissa ennen nopeammaksi ja raskaammaksi muuttumista, mutta sisältäen myös haikean hitaamman osuuden. Levyn nimikappale on puhesampleja sisältävä instrumentaali, joka tuo mieleen “Disconnected Part 2:n,” muttei ole yhtä ambientmainen ja päättää albumin hieman äkillisesti.

Soitto levyllä on tuttuun tapaan ensiluokkaista: basisti Joey Vera ja rumpali Bobby Jarzombek muodostavat hurjan rytmisektion, ja Jim Matheos kutoo kiehtovia riffejä, jotka pääsevät oikeuksiinsa kuulokkeilla kuunnellessa, jolloin on helpompi erottaa mitä kitarat soittavat kummassakin kanavassa. Todelliseen huippusuoritukseen yltää kuitenkin Ray Alder: mies on menettänyt äänensä yläpäätä vuosien varrella, mutta hän on oppinut hyödyntämään jäljellä olevaa äänialaansa. Olen aina pitänyt hänen kypsemmästä laulannastaan myöhemmillä levyillä enemmän kuin alkuaikojen kiekumisesta, ja “Theories of Flightilla” hän on jälleen ylittänyt itsensä. Alderin tunteikas ja vahva laulu on kirsikka jo ennestään herkullisen kakun päällä.

“Theories of Flight” on erinomainen ehdokas vuoden parhaaksi albumiksi, jolta löytyy kaikkea mitä FATES WARNING-fani voi yhtyeeltä toivoa. Se on epäilemättä yksi bändin pitkän uran merkkipaaluista ja ansaitsee tulla mainituksi samassa lauseessa kuin “Parallels” (1991), “A Pleasant Shade of Gray” (1997) ja “Disconnected” (2000).

Tracklist

1. From the Rooftops
2. Seven Stars
3. SOS
4. The Light and Shade of Things
5. White Flag
6. Like Stars Our Eyes Have Seen
7. The Ghosts of Home
8. Theories of Flight (instrumental)

Lineup

Ray Alder – vocals

Jim Matheos – guitars

Joey Vera – bass

Bobby Jarzombek – drums

Label

InsideOut Music

Links

Homepage
Facebook
Instagram

Recent posts

[recent_post_carousel design=”design-1″]

Related posts