AMORPHIS presented their upcoming album, “Queen of Time,” to journalists at Sonic Pump Studios in Helsinki on February 24th, 2018. After the first round of listening, the band gave interviews, and we sat down with rhythm guitarist Tomi Koivusaari and the recently rejoined bassist Olli-Pekka “Oppu” Laine for a chat about the making of the new album, Oppu‘s return, and the guys’ other musical endeavors.
CORRECTION: Oppu Laine was referring to the permanent lineup of BARREN EARTH in his comment, not the original.
Scroll down to read in Finnish.
The album is done and was just presented to outside ears for the first time. As the legendary sports question goes, how do you feel right now?
Tomi: Well well… how would I put it? I’ve been inside this for so long that it feels like I know it inside-out. But it is always exciting when you realize that someone else will hear it and have an opinion on it as well. It is exciting!
Oppu: Same here – in a way, after the session you want to get some distance from the material, so now it’s good to listen to this record with fresh ears and get a new perspective on it. It’s good for yourself too, when you have a good reason for listening.
You worked with Jens Bogren for the second time. How did the process differ from “Under the Red Cloud” (2015)?
Tomi: Not much, except this time we knew what we were going to do and knew Jens‘ habits. The first time, some things came as a surprise – not in a negative way, but as a surprise nonetheless – that certain pace and precision. Now you knew exactly what you were going into, which on the other hand made it a bit more relaxed… or maybe even. But the structure was the same as previously: you’d go and work on things from dawn ’til dusk. I don’t know, maybe it was easier for Jens as well, knowing what we’re like as players, although the bassist had changed. It was a pretty easy process.
Oppu: It’s a bit hard for me to say, for obvious reasons, but I was happy to notice that although it was a hectic session in a way… we had a week to record drums and you had to work all the time. Snoopy [Jan Rechberger, drums] had to play there all the time, and the others could of course go where they wanted when they had the chance. Then when it was time to play my own parts, I spent three days there in Örebro working on them. It truly was from dawn to dusk; in the best case you’d start at 7:30 in the morning and end sometime around 21:00. My fingers were practically bleeding, and I would play with the help of painkillers. I had little time, which got used pretty effectively.
That’s hard work!
Oppu: Yes, but it was good that you could get everything done in such a short period.
According to the press release, Jens had a strong vision for this album. Did this lead to any disagreements or did you trust his vision?
Tomi: There weren’t really disagreements – I feel like maybe last time Jens had more ideas for changes in the songs. It may be that we took them into account beforehand in a way… maybe. Something like “Jens will suggest that this should be faster anyway” and so on. There were some parts that did change, and certain arrangement ideas were done over. Then we knew that he had some visions for choirs and this kind of stuff, but we didn’t really have anything to say about those, because we didn’t know what they would sound like until we heard them. I did accept them though.
Oppu: Yeah, the songs were roughly in that form even before the sessions. Jens did put in a lot of work, but you shouldn’t think he did this all alone. [laughs] The songs and the arrangements were made by the band, and then we fixed them together with Jens. All these string arrangements and orchestrations are just spicing things up there. The songs can be executed even without them in a live situation.
It doesn’t go into Nightwish territory.
Oppu: No, it doesn’t.
Tomi: Mainly the sounds we normally might’ve played – and in the rehearsals did play – on keyboards were replaced with real ones.
Oppu: Yeah, that’s right. We’ve always had Human Voices [a keyboard patch -ed.] and strings in use since the ’90s, but now they’re just actualized in a different way.
While introducing the album, Jens also mentioned that not all the pieces were in place yet by the time you hit the studio. What kind of shape were the songs in at that point?
Tomi: They were in the shape they usually are in. We came straight from the tour, so we had an intensive… I think we had a break of a week or two, and then we had a couple of weeks to check through the songs. We’d all heard them – we’d been exchanging demos, so little by little you’d managed to instill them in your head. I think it was maybe a couple of weeks before Jens came in – I’m not entirely sure.
Oppu: We had the last gig of the tour on a Saturday, and on the following Monday we started rehearsing.
Tomi: Right, it was like that – we didn’t have a break after all.
Oppu: At least I was surprised at how elaborate and mature the demos were already. Those songs were pretty much ready when we started rehearsing them. We also made some changes before giving them to Jens. Nowadays it’s possible to demo songs pretty elaborately at home, so they were in a pretty good shape.
Tomi: Yeah, they didn’t go through any major changes in the end. Of course the entity is always built from small details, so we did check those out, but they were basically such that had we rehearsed them for half a year, we would’ve had everything totally refined. Then Jens might’ve put the pieces in a new order, but now we kind of kept it as a sketch of sorts intentionally, so that in the studio we had time to refine it into the final form.
Oppu, you’re a sort of expat who rejoined the band after years of absence. What does it feel like to have the original foursome back together again?
Oppu: It does feel really good, there’s no denying it. It’s been fun and natural – right from the first show it felt like there was no forcing going on, although we played quite a lot of material that I hadn’t originally been involved in. But the band is the same and the guys are the same, so it’s natural that the material fits my playing pretty smoothly. It’s felt good and luckily I get to carry on. Hopefully for a long time!
How much have you followed AMORPHIS over the years after your initial departure and have the newer songs become familiar to you?
Oppu: I have followed them, and of course these songs that we’ve been playing at festivals and elsewhere have become familiar from the radio or somewhere. But I don’t really listen to any kind of metal or new music that much. I don’t really follow any bands, I just listen to jazz at home. [laughs] I haven’t listened to the records, but now I have discovered that it is pretty strong material, especially starting with “Eclipse” (2006). We’ve been playing stuff from then on, and I have liked it.
Have you got any new favorites after playing them live?
Oppu: Tough question, but I thought it was cool when at the very first shows we played “Eclipse” from start to finish. I think it’s a pretty strong entity, and it gave a good reason to delve into one full album. There are quite a few good songs, but then every record has its best moments. I don’t want to pick any individual songs, but there’s good material, and it’s been a pleasure to play it.
Speaking of “Eclipse,” in the official AMORPHIS biography it was mentioned that you guys recorded demos of some of the songs that ended up on the album with Pasi Koskinen on vocals before he left the band. Can you remember which ones they were?
Tomi: What was there? There was probably at least this… [laughs] I can’t remember the titles! What was the third song called again?
“Leaves Scar.”
Tomi: That’s the one! But they had different lyrics and totally different vocal ideas. It must’ve been that and… I don’t know, the brains filter out all the unessential information! [laughs] I can’t remember – we had tried out some songs, but we hadn’t gotten far into that process. Actually I don’t know if we even demoed them with Pasi – we may have mainly demoed those songs as songs that we would’ve started to look into next with Pasi, but then he left. We had songs ready, but I can’t remember if Pasi did any vocals.
We didn’t get to see the credits yet, so how much did you contribute to the writing of the new album?
Oppu: I did bring in material, but it was still in such a sketchy state that there was really no point in working on it that much.
So none made it in yet?
Oppu: Well, there’s one as a bonus track, but it’s like that for a reason. It may not have fit into that entity. I think this is a strong package now – we made the right song choices. But everyone does have the chance to bring in material. The album tracks were written by Esa [Holopainen, guitar] and Sande [Santeri Kallio, keyboards].
Tomi: Yeah, I didn’t get anything done this time either. Due to the situation in my personal life, it didn’t take off – no ideas came. Maybe again on the next record then… but it’s good that we’ve almost got too many songs, so it doesn’t matter even if you can’t always contribute.
And you’ve got a dozen records behind you as well.
Tomi: Well yeah, that too.
Since there are so many string and choir parts on the album, has the idea of an orchestral show been brought up yet?
Tomi: Sande can play some of those, so we can still perform a gig without anything, with the band only. But we have to think about it once we start looking at the songs. It would be pretty sweet to get some of the things in if they were played back as samples.
Oppu: It’s going to be a lot of work to make live arrangements when the gigs start. It remains to be seen what can be done. There are certainly some songs that we won’t be able to play live.
Tomi: Right… I believe they may all be playable, but then we can use… we never use backing tracks of the instruments we play ourselves, like having drums on there or something. It’s mainly for the special stuff. If there are female vocals, it’d be pretty crude if they got totally left out if you want to play that song.
I think it was track #4 (“The Golden Elk”) that included a solo played on an exotic string instrument. What is it called?
Tomi: Right, it was this udu… [laughs]
Oppu: Like this nylon string-like or -sounding thing. Some Croatian… or was it Greek?
Tomi: Oh well, it is some sort of string instrument.
Oppu: Somewhere from around Balkan anyway. Jens knew a musician who made an arrangement… or basically played a solo.
How is it going with Barren Earth? You have a new album (A Complex of Cages) coming out, but I assume you won’t have a lot of time for gigs, with the Amorphis album cycle starting soon.
Oppu: Well yeah, that is true. We’ll see when it’s a bit quieter on this front. Now we’re going to play two shows in Finland, and that’s it for now. As a lineup, it’s been difficult from the start – we’ve used substitutes, but now we have the sort of mentality in the band that we’d like to play with the album lineup, if we do play, which naturally makes things even more difficult. [laughs] But maybe it’s a supportable idea in itself. Then when the right moment arrives, I’m sure we’ll become active on the gig front.
What about ABHORRENCE? I’ve heard you guys have something new in the works as well.
Tomi: Yeah, we’re supposed to record an EP. We got over the threshold and [wrote] the first new songs in 27 years. You kind of had to get yourself in the mental state you were in as a 15-year-old. [laughs] But when we made it, it was surprisingly easy, or if not easy, then at least fun. At the moment we have two fully complete songs, and a lyrical concept actually exists for the next album already, but that’s going to be a bigger step. We decided that it’s good to start with this kind of EP.
As a little warmup.
Tomi: Yeah, and we can continue later if we’ve got time. The idea is that it’s supposed to be fun. Of course you don’t want to release anything lukewarm so that you can stand behind it. At least to us it’s a hell of a lot of fun to do some chainsawing after a long break.
Is it like a return to teenage years?
Tomi: [laughs] Maybe there’s more of a class reunion feeling, as you’re messing around with your childhood friends. The others don’t do this for a living, so I guess getting to play once in a while means a lot to them as well. Maybe nowadays old geezers’ jamming consists of death metal and blastbeats, while in the past it used to be some kind of blues jamming. You go chainsawing at the rehearsal room. [laughs] But we’ll see, yeah – we’ve got one gig coming up and we’ll play gigs sometime in the future if we feel like it. There are no bigger plans.
The last time, we interviewed Esa before the Juhlaviikot show. How did the Huvila gig go for you?
Tomi: It left a good feeling – it was very successful. It was an exciting place, because of course it’s a hometown event where you’d seen all kinds of spectacles before. But the atmosphere there was really good and I feel like we nailed it. Hopefully some day we’ll get to do something like that again. It was exactly the fact that it was something special that made it fun, having the show in two parts including acoustic stuff, guests, and other kinds of things we normally wouldn’t do.
It was certainly special from a viewer’s perspective as well! Now, Niclas [Etelävuori, bass] left the band a year ago and he’s got a new band called FLAT EARTH. Has he played any of their stuff to you guys yet?
Tomi: I guess he has played to some of us – I think our drummer Snoopy recorded their first demo. I haven’t bumped into him, but I don’t think we would’ve been ringing each other anyway. But I don’t see any problem – it would be nice to see him at some point and hear this band too.
Okay, our slot is coming to a close, so thanks for your time!
Tomi: Thanks!
Oppu: Thank you!
Interview by Wille Karttunen
Musicalypse, 2017
OV: 9989 / 3000
AMORPHIS esitteli tulevan “Queen of Time“ -albuminsa toimittajille Sonic Pump -studioilla Helsingissä 24. helmikuuta 2018. Ensimmäisen kuuntelukierroksen jälkeen bändi jakoi haastatteluja, ja Musicalypse pääsi jututtamaan komppikitaristi Tomi Koivusaarta ja hiljattain bändin riveihin palannutta basisti Olli-Pekka “Oppu” Lainetta tuoreen levyn teosta, Opun paluusta sekä miesten muiden bändien kuulumisista.
KORJAUS: Oppu Laine viittasi kommentissaan BARREN EARTHin vakituiseen kokoonpanoon, ei alkuperäiseen.
Levy on valmis ja juuri esitelty ensi kertaa ulkopuolisille korvapareille. Legendaarinen urheilukysymys: miltä nyt tuntuu?
Tomi: Tuota tuota… Mitenhän sitä sanoisi? Itse on ollut niin sisällä tuossa pitkään, että tuntuu että on se läpikotaisin itselleen tuttu. Mutta kyllä se aina jännää on siinä vaiheessa, kun tajuaa että joku muukin kuulee ja jollain muullakin on siitä jokin mielipide. Onhan se jännä!
Oppu: Sama juttu – tavallaan session jälkeen itse haluaa vähän ottaa etäisyyttä materiaaliin, niin nyt on hyvä uusin korvin kuunnella tätä levyä ja saada uutta perspektiiviä siihen. Tekee ihan hyvää itsellekin, että on hyvä syy kuunnella.
Työskentelitte Jens Bogrenin kanssa toista kertaa. Miten prosessi erosi Under the Red Cloudista (2015)?
Tomi: No ei oikeastaan muuten, paitsi että nyt tiedettiin, mitä oltiin lähdössä tekemään ja tiedettiin Jensin tavat. Ekalla kerralla jotkut asiat tuli yllätyksenä – ei mitenkään negatiivisena, mutta yllätyksenä kuitenkin – se tietty tahti ja tarkkuus. Nyt tiesi täysin, mihin lähdettiin, että toisaalta oli sen takia vähän rennompaa… ehkäpä, jopa. Mutta samanlainen kaava oli kuin aikaisemmassa työskentelytahdissa: siellä sitten mennään ja siellä hierotaan aamusta yöhön. En mä tiedä, ehkä Jensillekin oli sitten helpompaa toisaalta, että se tiesi, millaisia me ollaan soittajina, vaikka olikin basisti vaihtunut. Oli aika semmoinen iisi prosessi.
Oppu: Meikän on vähän vaikea sanoa sattuneista syistä, mutta ilolla vaan totesin, että vaikka se oli hektinen sessio sinänsä… Meillä oli viikko kun äänitettiin rumpuja ja siellä tehtiin töitä koko aika. Snoopy [Jan Rechberger, rummut] joutui olemaan koko ajan siellä soittamassa ja muut sai sitten toki lähteä sieltä minne halusi, kun tilaisuus koitti. Sitten kun tuli omat osuudet niin olin kolme päivää siellä Örebrossa tekemässä. Se oli kyllä sitten ihan aamusta iltaan; parhaassa tapauksessa puoli kahdeksalta aamulla aloitettiin ja sitten joskus yhdeksältä lopetettiin. Siellä oli ihan sormet suurin piirtein verillä, särkylääkkeen voimalla tuli soiteltua. Vielä kun oli lyhyt aika käytössä, niin se tuli aika tehokkaasti käytettyä.
Kunnon työntekoa.
Oppu: Kyllä. Mutta sinänsä hyvä, että pystyi noin lyhyellä aikavälillä tekemään kaiken valmiiksi.
Albumin lehdistötiedotteessa sanottiin, että Jensillä oli vahva visio levyn suhteen. Tuliko studiossa erimielisyyksiä vai luotitteko hänen näkemykseensä?
Tomi: Ei oikeastaan erimielisyyksiä – musta tuntuu, että aikaisemmalla kerralla Jensillä oli ehkä enemmän muutosideoita biiseihin. Voi olla, että meilläkin on vaikuttanut se, että me otettiin ne tavallaan etukäteen huomioon… ehkä. Jotkut että “Jens joka tapauksessa ehdottaa, että tämän pitäisi olla nopeampi” ja niin edespäin. Oli siellä joitain osia, jotka vaihtui, ja tiettyjä sovitusideoita pistettiin uusiksi. Sitten me tiedettiin, että sillä on jotain visioita just kuoroista ja tällaisista systeemeistä, mutta niihin meillä nyt ei ollut sillä tavalla mitään sanottavaa, koska eihän me tiedetty niitä visioita ennen kuin me kuultiin. Pystyin ne kyllä allekirjoittamaan.
Oppu: Kyllähän ne biisit aika pitkälle oli tuossa muodossa jo ennen sessioita. Jens teki kyllä ison työn siinä, mutta eihän sitä pidä kuitenkaan luulla, että se olisi yksin tätä tehnyt. [naurua] Kyllä ne biisit ja sovitukset on bändin tekemiä, ja sitten yhdessä Jensin kanssa korjailtiin niitä. Kaikki nämä jousisovitukset ja orkestraatiot on vaan mausteena siellä. Biisit pystytään toteuttamaan ilman niitäkin livetilanteessa.
Ei mene ihan miksikään Nightwish-meiningiksi.
Oppu: Ei se kyllä mene.
Tomi: Lähinnä sellaiset, mitkä normaalisti oltaisiin ehkä toteutettu – ja ollaan treenivaiheessa toteutettukin – kiippareilla nyt vaan tavallaan korvattiin sitten oikeilla.
Oppu: Joo, näin on. Meillähän on aina ollut Human Voicet ja jouset käytössä 90-luvulta lähtien, mutta nyt ne vaan toteutetaan toisella tavalla.
Jens mainitsi myös esipuheessaan, että kaikki palikat eivät olleet vielä paikoillaan, kun menitte studioon. Kuinka hyvällä mallilla biisit olivat?
Tomi: Oli ne sellaisella mallilla kuin ne yleensäkin on. Me tultiin suoraan rundilta, että meillä oli sellainen intensiivinen… olisiko meillä ollut joku viikko taukoa ja sitten meillä oli pari viikkoa, että meidän piti tsekata biisit. Oltiin me kaikki kuultu ne – me oltiin vaihdeltu demoja, niin pikkuhiljaa oli saanut niitä iskostettua kaaliin. Mun mielestä se oli ehkä pari viikkoa ennen kuin Jens tuli – en nyt ole ihan varma.
Oppu: Meillä oli lauantaina kiertueen viimeinen keikka, niin maanantaina aloitettiin treenaamaan.
Tomi: Niin, näin se oli – ei meillä ollutkaan taukoa.
Oppu: Mä olin ainakin itse yllättynyt, miten pitkälle vietyjä ja kypsiä ne demot oli jo. Ne biisit oli kyllä aika valmiita siinä vaiheessa jo, kun niitä alettiin treenaamaan. Ja kyllähän mekin tehtiin niihin jotain muutoksia ennen kuin Jensille laitettiin. Nykyään on mahdollista demottaa kotona aika pitkälle noita ralleja, niin kyllä ne aika hyvällä mallilla oli.
Tomi: Joo, ei niihin mitään major muutoksia sitten loppupeleissä tullut. Ainahan pikkujutuista rakentuu sitten se kokonaisuus, että kyllä siellä niitä tsekattiin, mutta ne oli lähinnä semmoisia, että jos me oltaisiin treenattu niitä puoli vuotta, niin me oltaisiin hiottu kaikki jo viimeisen päälle. Sitten Jens olisi pistänyt ehkä palikat uuteen järjestykseen, mutta nyt me tavallaan jätettiin se semmoiseksi raakileeksi tarkoituksellakin, että me ehdittiin kyllä hieroa siinä studiovaiheessa sitten siihen lopulliseen muotoon.
Oppu, liityit bändiin uudelleen eräänlaisena paluumuuttajana. Miltä tuntuu, kun alkuperäinen nelikko on taas kasassa vuosien tauon jälkeen?
Oppu: Kyllä se tuntuu tosi hyvältä, ei käy kiistäminen. On ollut hauskaa ja luonnollista – heti ekasta keikasta lähtien oikeastaan tuntui siltä, ettei ollut mitään väkisinväännön makua siinä, vaikka soitettiin aika paljon materiaalia, mikä ei ole mun alkuperäistä matskua. Mutta bändi on sama ja tyypit on samoja, niin kyllä se on luonnollista, että se materiaalikin aika sulavasti menee oman soiton kanssa yksiin. Hyvältä on tuntunut ja onneksi pääsee jatkamaan. Toivottavasti pitkään!
Kuinka ahkerasti olet seurannut Amorphista tässä vuosien varrella ja ovatko uudemmat biisit tulleet tutuiksi?
Oppu: Kyllä mä olen seurannut, ja tietenkin nämä biisit, mitä me ollaan festareilla soitettu ja muualla on tulleet tutuiksi jostain radiosta. Mutta en mä itsekään oikeastaan mitään metallimusaa tai uutta musaa kuuntele hirveästi. Mä en oikeastaan seuraa mitään bändejä, kuuntelen vaan jazzia kotona. [naurua] En mä nyt ole sillä lailla diggaillut levyjä, mutta nyt sitten tässä tämän myötä olen todennut, että se on kyllä vahvaa materiaalia, varsinkin Eclipsestä (2006) lähtien. Siitä eteenpäin me ollaan niitä oikeastaan soitettu ja olen kyllä tykännyt.
Onko keikkojen myötä noussut esiin joitain suosikkeja?
Oppu: Vaikea kysymys, mutta se oli mun mielestä kivaa, kun ihan ekoilla keikoilla soitettiin Eclipse alusta loppuun. Mun mielestä siinä on aika vahva kokonaisuus, ja siinä oli hyvää syy syventyä yhteen levykokonaisuuteen. Kyllä siellä on aika paljon hyviä biisejä, mutta sitten on kuitenkin joka levyllä ne parhaat hetkensä. En halua nostaa mitään yksittäisiä biisejä, mutta siellä on kuitenkin hyvää matskua, ja niitä on ollut ilo soittaa.
Eclipsestä saakin aasinsillan seuraavaan kysymykseen: virallisessa Amorphis-kirjassa mainittiin, että olitte demottaneet joitain kyseisen levyn biisejä jo Pasi Koskisen laulamina. Muistuuko mieleen, mistä kappaleista oli kyse?
Tomi: Mitähän siellä nyt olisi ollut? Oli siellä varmaan ainakin tämä… [naurua] En muista nimiä! Siis mikäs tämä kolmas biisi nyt oli?
“Leaves Scar.”
Tomi: Just! Mutta siis niissähän oli eri sanat ja ihan eri lauluideat. Olisiko se ollut ja… En tiedä, aivot tyhjentää nykyään kaiken sellaisen epäoleellisen tiedon. [naurua] En muista – kyllä jotain biisejä oltiin kokeiltu, muttei varsinaisesti oltu kovin pitkälle päästy siinä prosessissa. Itse asiassa en tiedä, demotettiinko edes Pasin kanssa – olisiko ollut lähinnä, että demotettiin niitä biisejä biiseinä, että mitä oltaisiin alettu katsomaan seuraavaksi Pasin kanssa, mutta sitten Pasi lähti. Niitä biisejä oli valmiina, mutten muista tekikö Pasi lauluja.
Emme päässeet näkemään kredittejä, joten kuinka paljon itse osallistuitte uuden levyn sävellysprosessiin?
Oppu: Itse toin kyllä materiaalia, mutta ne oli niin raakileita vielä, ettei ollut tavallaan syytä lähteä niitä työstämään kauheasti.
Eivät kerenneet mukaan vielä?
Oppu: No kyllä siellä on bonusbiisinä yksi, mutta se on ihan syystäkin. Se ei ehkä tuohon kokonaisuuteen sopinut. Mun mielestä tämä on nyt vahva paketti – ihan oikeat biisivalinnat tuli tehtyä. Mutta kaikilla on mahdollisuus tuoda materiaalia kyllä. Nämä levybiisit on Esan [Holopainen, kitara] ja Sanden [Santeri Kallio, kosketinsoittimet] käsialaa.
Tomi: Joo, mäkään en saanut mitään aikaiseksi tällä kertaa. Henkilökohtaisen elämäntilanteen takia ei lähtenyt, ei tullut idiksiä. Ehkä ensi levylle sitten taas… Mutta se on hyvä, siis niitä biisejähän riittää meillä liiaksikin asti, ettei haittaa vaikkei aina pääse talkoisiin mukaan.
Ja levyjähän on takanakin jo tusinan verran.
Tomi: No joo, sekin vielä.
Onko kerennyt herätä ideaa jonkinlaisesta orkesterikeikasta, kun levyllä on mukana jousi- ja kuoro-osuuksia?
Tomi: Osanhan niistä pystyy Sande soittamaan, että kyllä me pystytään edelleen soittamaan keikka ilman mitään, pelkällä bändillä. Mutta pitää miettiä, kun aletaan katsoa noita biisejä. Kyllä osa jutuista olisi ihan makee saada mukaan, jos ne ajaa sampleina sieltä.
Oppu: Se on iso työ nyt tehdä keikkasovituksia, kun keikat alkaa. Se jää nähtäväksi, mitä pystytään tekemään. Kyllä siellä on varmaan sellaisiakin biisejä, mitä ei pysty livenä soittamaan.
Tomi: Niin… Uskon, että niitä kaikkia ehkä pystyy, mutta sittenhän voi käyttää… Eihän me koskaan käytetä mitään taustajuttuja niistä soittimista, mitä me itse soitetaan, että sieltä tulisi kannut tai jotain. Se on lähinnä semmoisia spessuhommia… Jos siellä on naislaulua, niin on se vähän karua, jos se jää kokonaan pois jos sen biisin haluaa soittaa.
Muistaakseni neljännellä raidalla (“The Golden Elk”) oli tällainen eksoottisella kielisoittimella soitettu soolo? Mikä instrumentti mahtaa olla kyseessä?
Tomi: Niin, se oli tämä udu… [naurua]
Oppu: Siis tämä joku nylonkielisen tapainen tai -kuuloinen. Joku kroatialainen… vai oliko se kreikkalainen?
Tomi: No mutta joku kielisoitin se on.
Oppu: Jostain Balkanin suunnista kuitenkin. Jens tunsi jonkun muusikon, joka teki sovituksen… tai soitti soolon lähinnä.
Mitä Barren Earthille kuuluu? Uutta levyä on tulossa, mutta ilmeisesti keikoille ei ole pahemmin aikaa Amorphiksen syklin alkaessa pian.
Oppu: No joo, se on totta kyllä. Katsotaan sitten, kun on vähän hiljaisempaa tällä rintamalla. Nyt me soitetaan kaksi keikkaa Suomessa ja se on tällä erää siinä. Se on kokoonpanona ollut vaikea alusta lähtien – tuuraajia on käytetty, mutta nyt meillä on sellainen mieliala bändissä, että me haluttaisiin tehdä ihan levykokoonpanolla, jos tehdään, mikä tekee asiasta luonnollisesti vielä vaikeampaa. [naurua] Mutta ehkä se on kannatettava ajatus sinänsä. Sitten kun sopiva hetki koittaa, niin kyllä me varmaan aktivoidutaan keikkarintamalla.
Entä Abhorrence? Kuulemma teilläkin on uutta materiaalia tekeillä.
Tomi: Joo, meidän pitäisi äänittää EP. Päästiin sen kynnyksen yli, että [tehtiin] ensimmäiset uudet biisit 27 vuoteen. Piti tavallaan saada itsensä siihen mentaaliseen tilaan, mitä on ollut 15-vuotiaana. [naurua] Mutta sitten kun se onnistui, niin se oli yllättävän helppoa, tai jos ei helppoa, niin hauskaa ainakin. Meillä on nyt kaksi täysin valmista biisiä, ja sanoituksellinen konsepti on olemassa jo oikeastaan seuraavaan levyynkin, mutta se on sitten isompi askel. Päätettiin, että tällainen EP on hyvä aloittaa.
Pientä alkulämmittelyä.
Tomi: Niin, ja jatkaa sitten joskus, jos on aikaa. Sen idea on, että se on hauskaa. Tietenkään ei halua mitään huttua julkaista, että pystyy seisomaan sen takana. On se meistä ainakin hemmetin hauskaa sahata pitkästä aikaa.
Onko tämä eräänlainen paluu teini-ikään?
Tomi: [naurua] Ehkä enemmän tämmöinen luokkakokousfiilis, kuitenkin lapsuuden kavereiden kanssa puuhaillaan. Muut ei ammatikseen tee tätä, niin ehkä heillekin antaa aika paljon, että pääsee välillä vähän soittelemaan. Nykyaikana ehkä semmoinen vanhojen ukkojen jami on death metalia ja blastbeatia, kun joskus se oli jotain bluesjamittelua. Mennään sahaamaan kämpälle. [naurua] Mutta saa nähdä joo, on meillä yksi keikka tulossa ja tehdään joskus tulevaisuudessa keikkoja, jos siltä tuntuu. Ei ole mitään sen enempää suunnitelmia.
Viimeksi haastattelimme Esaa sivuillemme ennen keikkaanne Helsingin Juhlaviikoilla. Millaiset tunnelmat tuosta Huvila-teltan vedosta jäi?
Tomi: Hyvät fiiliksethän siitä jäi, sehän oli oikein onnistunut. Jännä paikka, kun tietenkin kotikaupungin tapahtuma, missä on käynyt katsomassa aikaisemmin kaiken maailman spektaakkeleita. Mutta oli siellä oikein hyvä tunnelma ja musta meni ihan nappiin. Toivottavasti joskus vielä pääsisi tekemään tuommoisen. Just se oli siinä hauska, että se oli tämmöistä spesiaalia, kun siinä oli kahdessa osassa akustista, vierailijoita ja muuta tämmöistä, mitä ei normaalisti tee.
Kieltämättä katsojankin näkökulmasta veto oli aika mieleenpainuva! Niclas [Etelävuori, basso] erosi bändistä vuosi sitten, ja nyt hänellä on Flat Earth -niminen bändi. Onko hän esitellyt teille uusia biisejään?
Tomi: On kai joillekin – rumpalimme Snoopy äänitti mun mielestä niiden ekan demon. Mä en oo törmännyt, mutta eipä tuossa nyt varmaan muutenkaan olisi tullut soiteltua. Mutta en näe mitään ongelmaa – olisi ihan mukava nähdä häntäkin jossain välissä ja kuulla myös tätä bändiä.
Slottimme alkaa näköjään olla lopuillaan, joten kiitos ajastanne!
Tomi: Juu, kiitoksia kiitoksia!
Oppu: Kiitos!
Links
Recent posts
[recent_post_carousel design=”design-1″]
Related posts
News post
