I discovered RIVERSIDE 2 years ago and the Poles’ atmospheric prog struck a chord with me immediately. I find myself gravitating towards the band’s first two albums, which are the perfect blend of bands like PINK FLOYD and PORCUPINE TREE, although the heavier style of “Anno Domini High Definition” (2009) is very appealing as well. The retro-sounding “Shrine of New Generation Slaves” (2013) has its moments, but as a whole it’s not on par with the aforementioned releases.

That brings us to the sixth RIVERSIDE album, “Love, Fear and the Time Machine.” Frontman Mariusz Duda has stated that the band aimed to combine the ’70s and the ’80s on this record, and that the new material is brighter than before. The ’80s influence is the most obvious on the lead single “Discard Your Fear,” whose bass riff sounds more than a little like THE CURE’s classic “Fascination Street.” The album gets optimistic towards the end, but there’s also plenty of traditional RIVERSIDE melancholy on it.

Scroll down to read in Finnish.

The gentle yet rocking “Under the Pillow” is the highlight with its infectious melodies. Other standouts include the intricate “Saturate Me,” which reminds me of DREAM THEATER’s “Erotomania” in its first half, and the gorgeous semi-acoustic ballad “Time Travellers.” The album is fairly consistent, though, and the only real miss is the somewhat forgettable “Caterpillar and the Barbed Wire.”

As the album title implies, the lyrics deal with human relationships, personal emotions, and nostalgia. Songs like “#Addicted” (yes, there’s a hashtag in the title) continue the musings on modern world that started on the previous two albums. The lyrics and music complement each other well, especially on “Towards the Blue Horizon,” which starts out as a major key childhood recollection, gets heavier, and concludes with yearning for the good old times.

Mariusz Duda is the undeniable star of the album – many of the songs have strong basslines, and the shorter song structures allow his voice to shine more than before. The aggressive shouted vocals have disappeared completely, but Duda uses his range more widely than ever, even singing in falsetto on a couple of tunes. However, the rest of the band can’t be ignored: Piotr Kozieradzki provides a solid backbone with his drumming, Michał Łapaj’s keyboard sounds – especially the organ – and playing retain the ’70s spirit in the band’s music, and guitarist Piotr Grudziński’s elegant solos and smooth arpeggios are a vital part of the album’s atmosphere.

“Love, Fear and the Time Machine” is a beautiful rollercoaster of emotions and a step forward for RIVERSIDE, while maintaining the band’s identity. It may not satisfy the appetite of those craving a return to the aggression of “Anno Domini High Definition,” but it feels like at last RIVERSIDE has managed to create a recognizable and unique sound of its own. The band’s influences are still audible, but RIVERSIDE alone can put them together in such a distinct way. The songs are shorter than before, but neither predictable nor formulaic; instead, the material comes across as focused and coherent. Time will show how well “Love, Fear and the Time Machine” can hold up compared to the rest of RIVERSIDE’s works, but I have a strong feeling that I won’t need a time machine to know that it will earn a spot in my personal top 3 of the band’s albums.

Written by Wille Karttunen
Musicalypse, 2015
OV: 2845 / 2595

Löysin RIVERSIDEn musiikin kaksi vuotta sitten, ja puolalaisten tunnelmallinen proge iski minuun saman tien. Itse kallistun PINK FLOYDin ja PORCUPINE TREEn kaltaisia yhtyeitä täydellisesti yhdistelevien kahden ensimmäisen levyn puoleen, mutta myös “Anno Domini High Definitionin” (2009) raskaammassa tyylissä on oma viehätyksensä. Retroilevalla “Shrine of New Generation Slavesilla” (2013) on hetkensä, mutta kokonaisuutena se ei ole edellä mainittujen julkaisujen tasoinen.

Tästä päästäänkin RIVERSIDEn kuudenteen albumiin, “Love, Fear and the Time Machine.” Keulahahmo Mariusz Duda on sanonut, että yhtyeen tavoitteena tällä levyllä oli yhdistää ’70- ja ’80-luvut, ja että materiaali on valoisampaa kuin aiemmin. Kasarivaikutteet kuuluvat selkeimmin sinkkubiisissä “Discard Your Fear,” jonka bassoriffi tuo vahvasti mieleen THE CURE -klassikon “Fascination Street.” Albumi muuttuu toiveikkaaksi loppua kohti, mutta sillä on myös paljon perinteistä RIVERSIDE-melankoliaa.

Hellävaraisen rokkaava “Under the Pillow” on kohokohta tarttuvine melodioineen. Muita edukseen erottuvia kappaleita ovat alkupuoliskollaan DREAM THEATERin “Erotomaniaa” muistuttava kulmikas “Saturate Me” ja upea semiakustinen balladi “Time Travellers.” Albumi on kuitenkin melko tasainen, helposti unohtuvan “Caterpillar and the Barbed Wiren” ollessa ainut selkeä huti.

Kuten levyn otsikko antaa ymmärtää, sanoitukset käsittelevät ihmissuhteita, henkilökohtaisia tuntemuksia ja nostalgiaa. Kappaleet kuten “#Addicted” (kyllä, nimessä on hashtag) pohtivat parin edellisen albumin tapaan nykymaailman menoa. Tekstit ja sävellykset täydentävät toisiaan hyvin, varsinkin kappaleessa “Towards the Blue Horizon,” joka alkaa duurissa lapsuusmuistelona, muuttuu raskaammaksi ja päättyy vanhojen hyvien aikojen kaipuuseen.

Mariusz Duda on albumin kiistaton tähti: useissa kappaleissa on vahvoja bassolinjoja, ja lyhyemmät kappalerakenteet antavat hänen äänelleen enemmän tilaa loistaa. Aggressiivinen huutolaulu on kadonnut kokonaan, mutta Duda käyttää äänialaansa aiempaa laajemmin, laulaen jopa falsetissa parissa kappaleessa. Muuta bändiä ei kuitenkaan voi unohtaa: Piotr Kozieradzki luo vankan pohjan rummutuksellaan, Michał Łapajin kosketinsoundit – varsinkin urut – ja soitto pitävät ’70-luvun henkeä yllä ja kitaristi Piotr Grudzińskin tyylikkäät soolot ja pehmeät arpeggiot ovat olennainen osa albumin tunnelmaa.

“Love, Fear and the Time Machine” on kaunis tunteiden vuoristorata ja askel eteenpäin RIVERSIDElle, mutta pitää samalla yllä yhtyeen identiteettiä. Se ei ehkä tyydytä “Anno Domini High Definitionin” hyökkäävyyteen paluuta kaipaavien nälkää, mutta tuntuu kuin RIVERSIDE olisi viimeinkin onnistunut luomaan tunnistettavan ja omaleimaisen soundin. Bändin vaikutteet ovat edelleen kuultavissa, mutta vain RIVERSIDE pystyy yhdistämään ne näin selväpiirteisesti. Kappaleet ovat aiempaa lyhyempiä, mutteivät ennalta-arvattavia tai kaavamaisia; sen sijaan materiaali vaikuttaa keskittyneeltä ja yhtenäiseltä. Aika näyttää, miten “Love, Fear and the Time Machine” pärjää vertailussa RIVERSIDEn muihin tuotoksiin nähden, mutta tuntuu vahvasti siltä, etten tarvitse aikakonetta tietääkseni sen saavan paikan henkilökohtaisessa kärkikolmikossani.

Tracklist

1. Lost (Why Should I Be Frightened by a Hat?)
2. Under the Pillow
3. #Addicted
4. Caterpillar and the Barbed Wire
5. Saturate Me
6. Afloat
7. Discard Your Fear
8. Towards the Blue Horizon
9. Time Travellers
10. Found (The Unexpected Flaw of Searching)

Lineup

Mariusz Duda – vocals

Piotr Grudziński – guitar

Michał Łapaj – keyboards

Piotr Kozieradzki – drums

Label

InsideOut Music

Links

Homepage
Facebook
Instagram

Recent posts

[recent_post_carousel design=”design-1″]

Related posts

_____________________________________