22.05.2020 Lordi: Scream Stream @ Paha Kurki, Rovaniemi (Musicalypse Archive)

As the first coronavirus restrictions set in around Europe, some bands were already out on the road and were forced to return home. One of them was LORDI, whose European tour in support of their latest album, Killection,” was cut short and their domestic shows in Finland were also postponed. To the joy of their fans, however, on the May 22nd, 2020, the monsters gathered at Rovaniemi’s Paha Kurki for their Scream Stream, which was hosted by Keikalla.fi.

Scroll down to read in Finnish.

I have to admit from the outset that, due to extenuating circumstances, I was unable to watch the stream live as on the night of the event I was beyond the reach of a proper internet connection, so this review is purely based on the recording of the night and was written after the fact. There’s an irony to this in the sense that Scream Stream was organized on the 14th anniversary of LORDI‘s Eurovision victory, as back in 2006 I had to watch the historical moment afterwards on a VHS tape because I was too young to stay up and watch the live broadcast from Athens.

Anyway, let’s cut the reminiscences and get to the point: the host of the evening, Dylan Broda, appropriately opened the event with an introduction from LORDI‘s Square in Rovaniemi, after which we were taken to the venue where the set kicked off with the title-track of the band’s debut, “Get Heavy” (2002). Since LORDI‘s stage props had been left behind in Germany upon the monsters’ untimely homecoming, the band played seated without special effects or anything of the sort. Mr. Lordi stated that the situation looked like their rehearsals, except for the fancier environment, referring to the interior of Paha Kurki, which he had worked on himself: the venue had been decorated with – among others – guitars and (naturally!) pictures of artists such as KISS and Alice Cooper.

Apart from a few obligatory hits, the setlist was based on fan requests, so it included a lot of songs that hadn’t been played in years or even ever; therefore, Mr. Lordi had cheat-sheets to help him remember the lyrics. Right off the bat, the second song was “Hulking Dynamo,” which had been recorded in the “Get Heavy” sessions but didn’t see the light of day until 2012 on the “Scarchives Vol. 1” compilation. Having been a LORDI fan in my childhood, it was fascinating to hear a “new” old song like this, which I hadn’t listened to back in the day but was made of familiar ingredients, like a lost piece of my youth. There were quite a few more B-sides and bonus tracks in the set, as “Evilove,” “Hate at First Sight,” and “The House” – a cover of the Finnish ’80s act DINGO‘s “Autiotalo” translated into English – all got played. Another rarity was ex-bassist Kalma‘s signature song “Kalmageddon,” as it hadn’t been played since his departure from the group.

Mr. Lordi pointed out that the majority of the fan picks were from the first three albums and joked that apparently the band had come up with a lot of crap since then. Having listened to LORDIup until “Deadache” (2008), I can’t judge the albums that came after it, but naturally focusing on the early material was more than fine with me and showed just how brilliant hard rockers “Shotgun Divorce,” “Supermonstars,” “Not the Nicest Guy,” and the likes are and how well they’ve aged. That said, newer tracks such as the exhilarating “Let’s Go Slaughter He-Man” and “Cutterfly,” which Mr. Lordi surprisingly revealed to have been inspired by a TOTO concert he saw, also justified their place in the set. However, even most of the newer songs were in the clearly ’80s-influenced vein of “Get Heavy” and “The Arockalypse” (2006), so it seems as though the melodic side of LORDI is closer to the fans’ hearts than heavy riffage.

At the beginning of the stream it still felt a little weird to see the monsters playing seated in such a restrained manner, but it took surprisingly little time to get used to this setup. The band seemed to loosen up, and in some songs, Mr. Lordi tried to engage the viewers as if they were there in person. The playing was fairly effortless, even though there was a lot of new repertoire in the set, especially for bassist Hiisi, who joined the pack last year. A particularly great moment was Amen‘s guitar solo on “It Snows in Hell,” which according to his own words is improvised and different every time. Mr. Lordi smoked and drank Pepsi Max so much that I wondered more than once how all the smoke and carbonic acid would affect the vocals, but his voice only failed him on “Beast Loose in Paradise” and “The House.” The sound was good for the most part, although in the early portion of the show, in particular, Hella‘s keyboards were slightly overpowered by the other instruments.

Back in the day, in the song “Bringing Back the Balls to Rock,” LORDI sang “less isn’t more / less is less / the more, the better / the most, the best,” and this philosophy could be seen in the Scream Stream as well. While the actual performance was fairly stripped down (except for the masks, of course), the stream also included numerous video inserts, such as greetings from behind-the-scenes people and past guest stars from LORDI‘s recordings, an interview with the owner couple of Paha Kurki, and a tour of Rovaniemi guided by Mr. Lordi, during which the viewers were introduced to places that were important to him and many of his friends. Besides all this, host Dylan Broda – whose continuous hype got a little amusing at times, though he did seem to be sincerely excited – asked the band questions sent by the fans and for background details on the songs performed. The stream ended up being a nearly 4-hour spectacle and since the victorious Eurovision song, “Hard Rock Hallelujah,” had been heard in the middle already, “Would You Love a Monsterman?” – the debut single that put LORDI on the map in the first place – had the honor of being the closer, after which the monsters thanked the viewers and signed a bass drum head that was won by the fan who had sent the best question.

Scream Stream was much more than a mere virtual gig and offered LORDI fans plenty of bang for their buck. Clearly a lot of effort had been put into the stream and the entire package was entertaining in every way. While the four hours flew by in a breeze, I believe a little less time could’ve been spent on the fan questions, as the inserts and the song introductions already gave the band a fair amount of breaks and most of the members’ masks were so impractical in terms of speaking that they couldn’t give very detailed answers. However, the music side of things worked, serving as a reminder of how strong LORDI‘s songwriting can be at its best, proving that the monster squad’s live playing isn’t dependent on the showy elements. I’m a little skeptical as to whether I’ll get to see LORDI‘s horror theater in the flesh in September already, but hopefully I won’t have to wait for too long once the pandemic has subsided.

Setlist

1. Get Heavy
2. Hulking Dynamo
3. Blood Red Sandman
4. Evilove
5. Let’s Go Slaughter He-Man (I Wanna Be the Beast-Man in the Masters of the Universe)
6. Kalmageddon
7. Who’s Your Daddy?
8. Shotgun Divorce
9. Beast Loose in Paradise
10. Hard Rock Hallelujah
11. The House (Dingo cover)
12. Cutterfly
13. The Riff
14. Hate at First Sight
15. Supermonstars (The Anthem of the Phantoms)
16. Not the Nicest Guy
17. Icon of Dominance
18. Like a Bee to the Honey
19. Biomechanic Man
20. It Snows in Hell
21. Devil is a Loser
22. My Heaven is Your Hell
23. Would You Love a Monsterman?

Ensimmäisten koronavirusrajoitusten astuessa voimaan ympäri Eurooppaa jotkin bändit olivat jo tien päällä ja joutuivat palaamaan kotiin. Yksi näistä oli LORDI, jonka Euroopan-kiertue tuoreen Killection-levyn tiimoilta katkesi kuin seinään, ja myös huhtikuulle buukatut Suomen-keikat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Fanien iloksi hirviöt kuitenkin kokoontuivat 22. toukokuuta 2020 Rovaniemelle Pahaan Kurkeen Keikalla.fi:n lähettämän Scream Stream -keikan merkeissä.

Heti alkuun todettakoon, etten olosuhteista johtuen pystynyt seuraamaan striimiä livenä, koska olin tapahtumailtana kunnollisen Internet-yhteyden kantamattomissa eli arvioni on tehty puhtaasti keikkatallenteen pohjalta. Tässä on kohtalon ivaa siinä mielessä, että Scream Stream järjestettiin Lordin euroviisuvoiton 14-vuotispäivänä, sillä vuonna 2006 jouduin katsomaan kyseisen historiallisen hetken jälkijunassa vhs-nauhalta, koska asteikäisenä en saanut valvoa ja jäädä katsomaan suoraa lähetystä Ateenasta.

No, muistelot sikseen ja itse asiaan: illan isäntänä toiminut Dylan Broda avasi tapahtuman asianmukaisesti esittelyjuonnolla Rovaniemen Lordin aukiolta, minkä jälkeen siirryttiin itse keikkapaikkaan, missä setti käynnistyi Get Heavy -debyytin (2002) nimibiisillä. Koska Lordin lavarekvisiittaa oli jäänyt Saksaan monsterien ennenaikaisen kotiinpaluun yhteydessä, bändi soitti istualtaan ilman sen kummempia härpäkkeitä. Mr. Lordi totesi tilanteen näyttävän treeneiltä, lukuunottamatta hienompia puitteita, viitaten Pahan Kurjen sistukseen, jossa hänellä itsellään oli ollut näppinsä pelissä: paikkaa oli somistettu muun muassa kitaroilla sekä luonnollisesti KISSin ja Alice Cooperin kaltaisten artistien kuvilla.

Settilista oli muutamia pakollisia hittejä lukuun ottamatta räätälöity fanien toiveiden perusteella, joten mukana oli runsaasti kappaleita, joita ei oltu soitettu livenä vuosiin tai koskaan, ja näin ollen Mr. Lordi joutuikin turvautumaan lunttilappuihin muistaakseen niiden sanat. Heti toisena oli vuorossa Get Heavyn sessioissa nauhoitettu “Hulking Dynamo”, joka tosin näki päivänvalon vasta vuonna 2012 Scarchives Vol. 1 -kokoelmalla. Lordia lapsena fanittaneelle olikin kiehtovaa kuulla tällainen uusvanha kappale, jota en ollut tuolloin kuunnellut, mutta joka oli kuitenkin tutuista aineksista rakennettu; ikään kuin kadonnut pala nuoruutta. B-puolia ja bonusraitoja setissä oli enemmänkin, sillä ilmoille kajahtivat myös “Evilove”, “Hate at First Sight” ja Dingon “Autiotalosta” tehty käännöscover “The House”, ja myös ex-basisti Kalman tunnuskappale “Kalmageddon” lukeutui harvinaisuuksien joukkoon, sillä sitä ei oltu soitettu livenä hänen eronsa jälkeen.

Mr. Lordi huomautti, että fanien valinnoista valtaosa oli kolmelta ensimmäiseltä albumilta ja vitsaili, että bändi on ilmeisesti tehnyt sittemmin paljon kehnoja levyjä. Deadacheen (2008) saakka Lordia aikoinaan kuunnelleena en voi tuomita sen jälkeisiä tuotoksia, mutta luonnollisesti vanhaan materiaaliin keskittyminen kelpasi minulle mainiosti ja osoitti, miten mainioita ja hyvin aikaa kestäneitä hard rock -ralleja vaikkapa “Shotgun Divorce”, “Supermonstars” ja “Not the Nicest Guy” yhä ovat. Toisaalta paikkaansa puolustivat myös tuoreemmat poiminnat, kuten riemastuttava “Let’s Go Slaughter He-Man” sekä “Cutterfly”, johon Mr. Lordi hieman yllättäen paljasti saaneensa inspiraation näkemästään Toton keikasta. Kuitenkin suurin osa uudemmistakin biiseistä edusti Get Heavyn ja The Arockalypsen (2006) kaltaista selkeästi kasarivaikutteista linjaa, joten yleisesti ottaen melodinen osasto näyttäisi olevan lähempänä Lordi-fanien sydäntä kuin raskas riffittely.

Vielä striimin alussa tuntui hieman oudolta nähdä hirviöt soittamassa kiltisti istuen, mutta tähän tottui yllättävän nopeasti. Myös itse bändi näytti lämpenevän, ja joissain biiseissä Mr. Lordi intoutui pieniin yleisönkosiskeluihin. Soitto sujui melko mallikkaasti, vaikka setissä olikin paljon uutta repertuaaria etenkin viime vuonna remmiin liittyneelle basisti Hiidelle. Erityisen hieno hetki oli Amenin kitarasoolo “It Snows in Hellissä”, jonka hän omien sanojensa mukaan soittaa eri tavalla joka keikalla. Mr. Lordi tupakoi ja joi Pepsi Maxia sen verran ahkerasti, että kerkesin pohtia savun ja hiilihappojen vaikutusta hänen lauluunsa pariinkin otteeseen, mutta hänen äänensä tuntui loppuvan ainoastaan “Beast Loose in Paradisessa” sekä “The Housessa”. Keikan soundit olivat enimmäkseen kohdillaan, vaikka varsinkin alkupuolella Hellan koskettimet tuntuivat jäävät muiden soittimien varjoon.

“Bringing Back the Balls to Rock” -kappaleessa Lordi lauloi aikoinaan “less isn’t more / less is less / the more, the better / the most, the best”, ja tämä filosofia näkyi myös Scream Streamin annissa. Vaikka varsinainen esiintymispuoli olikin melko riisuttua (tietysti maskeja lukuun ottamatta), striimiin lukeutui erinäisiä videoinserttejä, kuten tervehdyksiä bändin taustapiruilta ja Lordin levytyksillä vierailleilta artisteilta, haastattelu Pahan Kurjen omistajapariskunnan kanssa sekä Mr. Lordin opastama kierros Rovaniemellä, jonka aikana katsojat pääsivät tutustumaan hänelle merkittäviin paikkoihin sekä moniin hänen ystäviinsä. Lisäksi juontaja Dylan Broda – jonka jatkuva hehkutus kävi välillä huvittavaksi, vaikka mies vaikuttikin vilpittömän innostuneelta – esitti bändille fanien lähettämiä kysymyksiä sekä tiedusteli illan aikana esitettyjen biisien taustoja. Lähetys venyi lopulta lähes neljätuntiseksi spektaakkeliksi, ja koska voittoviisu “Hard Rock Hallelujah” oli kuultu jo puolivälissä, päätösnumerona sai toimia Lordin alun perin kartalle nostanut ensisingle “Would You Love a Monsterman?”, jonka perään monsterit vielä kiittivät faneja ja nimmaroivat bassorummun kalvon, jonka itselleen voitti parhaan kysymyksen lähettäjä.

Scream Stream oli paljon enemmän kuin pelkkä virtuaalikeikka ja tarjosi Lordi-faneille makeaa mahan täydeltä. Striimin järjestelyissä oli selvästi nähty vaivaa, ja koko paketti oli kaikin puolin viihdyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa. Vaikka neljä tuntia vierähti kuin hujauksessa, mielestäni fanien kysymyksiä olisi voinut olla mukana hieman rajallisemmin, sillä jo insertit ja biisien esittelyt antoivat bändille melko reilusti hengähdystaukoja soiton lomaan, ja useimpien soittajien maskit olivat muutenkin sen verran epäkäytännölliset puhumisen kannalta, etteivät he pystyneet antamaan järin syväluotaavia vastauksia. Musiikkipuoli kuitenkin toimi ja muistutti siitä, miten terävä Lordin sävelkynä voi parhaimmillaan olla, sekä todisti ettei monsterilauman livesoitanta ole show-elementeistä riippuvaista. Olen hieman epäileväinen sen suhteen, pääsenkö näkemään Lordin kauhuteatterin elävänä vielä syyskuussa, mutta toivottavasti en joudu odottamaan hirveän pitkään pandemian laannuttua.

Written by Wille Karttunen
Musicalyse, 2020
OV: 3315

Recent posts

[recent_post_carousel design=”design-1″]

Related posts