For the larger audiences, guitarist Jani Liimatainen is probably most known for his work in one of the most well-known Finnish metal bands, SONATA ARCTICA, though his time with them ended in 2007. The split between him and the rest of the band happened under pretty shady circumstances, resulting in Liimatainen’s short withdrawal from the limelight. However, in 2009, the power metal supergroup, CAIN’S OFFERING, which was founded by Liimatainen a year before, released its debut album, “Gather the Faithful.” The debut, recorded by Timo Kotipelto (STRATOVARIUS), Jukka Koskinen (NORTHER), Mikko Härkin (ex-SONATA ARCTICA), and the old friend and Paul Di’Anno live band mate of Liimatainen’s, Jani “Hurtsi” Hurula, instantly claimed a spot in the frontline of Finnish power metal. In comparison to the (at that time) latest SONATA record, “Unia,” which divided fans, “Gather the Faithful” was a delightfully traditional power metal record conceived with utmost professionalism. Check out the full gallery here!
Scroll down to read in Finnish.
After the debut’s release, save Liimatainen’s occasional mentions, CAIN’S OFFERING seemed to wither away quickly with no information regarding the band’s future, until an official Facebook page popped up in 2014, featuring Liimatainen’s updates on the writing process of a new CAIN’S OFFERING album. The sophomore album, “Stormcrow,” was released in May last year, but the band kept its audience waiting for their first live performances until this summer. After two shows in Japan, CAIN’S OFFERING performed their first show in Finland on Tuska festival’s Helsinki Stage with new members Jonas Kuhlberg (ex-MYGRAIN) and Jens Johansson (STRATOVARIUS), replacing Koskinen and Härkin, respectively. While the show was great, all its power was lost thanks to the abysmal stage sound. Fortunately, Kotipelto announced that CAIN’S OFFERING would play a couple of club shows in the fall, so we headed to Nosturi on October 1st, 2016, to check the band out in a more intimate setting!
The local warm-up act, Hamina-based CRIMSON SUN, has recently climbed the ladder towards the top tier of Finnish metal bands, and for good reason – the band’s 2015 debut album, “Towards the Light,” was a skillfully crafted package of melodic metal and the album clearly has found its audience afterwards – compared to the band’s last Nosturi show in MetalOrgy last February, the crowd had multiplied in numbers. CRIMSON SUN was granted a mere 30 minutes of showtime, but during the six songs they played it became evident that the band had again progressed: they performed better, vocalist Sini Seppälä hit all her notes in near perfect tune, and the rest of the band seemed to play in a far more relaxed manner than before. The bassist, Jukka Jauhiainen, utilized a large fan to blow his near-meter-long hair in all directions, looking amazing on stage. Unfortunately the stage sound hadn’t changed for the better since winter – the tom and snare drums started to be on point during the last song, “Memories Burning,” and at times the guitar and bass felt pretty raw. Nevertheless, the audience once again liked what they had seen, and there seemed to be a fair number of first-timers present. Seppälä mentioned that the band is writing new material for the second album – bring it on, and fast!
Crimson Sun’s set
1. The Storm
2. Clockwork Heart
3. Towards the Light
4. Awaken
5. The Spark
6. Memories Burning
After the intermission, which surely felt a lot longer than 30 minutes, CAIN’S OFFERING finally took the stage using the interlude song, “I Am Legion,” from “Stormcrow” to set the stage, and once the title track started playing, the audience instantly went nuts. My immediate thoughts were that the band had clearly stressed about the reception they would get beforehand, since Jani Liimatainen’s fingers were visibly shaky during “Stormcrow” and “The Best of Times,” which played right after. Only after Timo Kotipelto first spoke to the audience and thanked them for coming to see “this new band” that they had, did Liimatainen seem to relax. Kotipelto introduced the band one member at a time between songs, joking to Jens Johansson that he wasn’t going to introduce the Swede at all, but had to relent once the audience started chanting his first name – hardly anyone can deny Johansson’s impact on the history of Finnish power metal.
On a general level, the show was incredibly awesome. All of the members of CAIN’S OFFERING are seasoned professionals and having collaborated with each other on numerous occasions over the years clearly showed in their performance. The band had their own sound technician and equipment, providing excellent stage output throughout – a special mention to Kuhlberg’s extra dirty bass sound! Kotipelto’s interlude speeches were as corny as always, which he blamed on Liimatainen, since they’ve had so many acoustic duo shows lately. As a funny detail, I noticed that the whole band was dressed pretty much identically compared to the Tuska gig, with Liimatainen rocking his “Greetings from Kotka” –tank top and Hurula in his super corny flame beanie – the only thing missing was a pair of mirrored Mojaves. Hurula, while moderately unknown to the masses, is an excellent drummer and the band’s backbone with his hard-hitting double bass beats, which he’s surely played a couple of times in his life – the man’s calves are about as thick as the average bodybuilder’s thighs!
The setlist was weighed towards the “Stormcrow material, since “Gather the Faithful” was only featured via “More than Friends,” “Oceans of Regret,” “Thorn in My Side,” and “Stolen Waters,” of which “Thorn in My Side” was a surprising choice – I would have expected the opener, “My Queen of Winter,” or the excellent ballad, “Into the Blue,” to have found their way onto the set. The grand surprise, however, was that when the band went backstage after playing “On the Shore” as the final song of the main set, they returned to kick off the encore with “My Selene,” a SONATA ARCTICA song that Liimatainen wrote for their 2004 album, “Reckoning Night.” I can’t shake the feeling that I’ve heard the song live once before when performed by SONATA during the “Reckoning Night” tour, but I could be wrong. It was a wonderful choice, since the song is one of the best tracks on that album, and Liimatainen was clearly stylistically on point 12 years ago already! In a sense, the band themselves diminished the power of their last song of the evening, “I Will Build You a Rome”; while being an excellent track, it surely didn’t manage to do anything to further the good mood after the brief surge of nostalgia that “My Selene” created.
Age-wise, the audience was evidently on the more mature side, which Nosturi had taken into account by expanding the bar area all the way to the photopit, enabling fans to drink beer in the front row, while the area designated for minors was shrunk to a small strip on the left side of the stage. CAIN’S OFFERING truly gave the celebrating crowd a run for their money. Power metal still has fans domestically and especially outside the borders of our country, so let’s hope that the next CAIN’S OFFERING album will be released sooner than 6 years from now. There are no additional shows expected in the near future as of now, so you should have been present in Nosturi, especially if you missed the Tuska gig!
Cain’s Offering’s set
1. I Am Legion (intro)
2. Stormcrow
3. The Best of Times
4. More Than Friends
5. A Night to Forget
6. Constellation of Tears
7. Thorn in My Side
8. Too Tired to Run
9. Stolen Waters
10. My Heart Beats for No One
11. Oceans of Regret
12. Antemortem
13. On the Shore
14. My Selene (Sonata Arctica cover) (encore)
15. I Will Build You a Rome (encore)
Kitaristi Jani Liimatainen on suurelle yleisölle todennäköisesti eniten tuttu kotimaamme tunnetuimpiin metalliorkestereihin lukeutuvasta Sonata Arcticasta, josta mies sai kenkää vuonna 2007. Epäselvissä olosuhteissa tapahtunut välirikko Liimataisen ja muun bändin välillä sai miehen viettämään jonkin aikaa hiljaiseloa, joka rikottiin vuonna 2009, kun Liimataisen edeltävänä vuonna perustama superkokoonpano Cain’s Offering julkaisi debyyttilevynsä Gather the Faithful. Liimataisen lisäksi Stratovarius-vokalisti Timo Kotipellon, Norther-basisti Jukka Koskisen, myös Sonata Arcticassa muinoin vaikuttaneen synisti Mikko Härkinin sekä Liimataisen vanhan kemiläisen ystävän ja Paul Di’Anno-aikaisen bänditoveri Jani ”Hurtsi” Hurulan muodostaman kokoonpanon levy ampaisi saman tien kotimaisen power metalin kärkikastiin, ja oli esimerkiksi Sonatan tuolloin viimeisimpään, etäiseksi jääneeseen Unia-levyyn verrattuna ihastuttavan perinteistä ja rautaisella ammattitaidolla toteutettua musiikkia.
Debyytin julkaisun jälkeen Cain’s Offeringista ei Liimataisen satunnaisia mainintoja lukuunottamatta kuulunut pitkään aikaan mitään, kunnes toissavuonna Facebookiin perustettiin bändin virallinen sivu, jonne Liimatainen alkoi kirjoittaa uuden levyn kirjoitusprosessista. Kakkoslevy Stormcrow ilmestyi viime vuoden toukokuussa, mutta bändin ensimmäisiä live-esiintymisiä saatiin odottaa tämän vuoden kesään asti. Koskisen korvanneen entisen myGRAIN-basisti Jonas Kuhlbergin sekä Kotipellon pitkäaikaisen Stratovarius-bänditoverin Jens Johanssonin vahvistama Cain’s Offering heitti vaatimattomasti ensimmäisen Suomen-keikkansa Tuskan Helsinki Stagella kahden Japanin-esiintymisen jälkeen. Keikan tehot hukkuivat täysin umpisurkeisiin lavasoundeihin, mutta fanien onneksi Kotipelto ilmoitti Cain’s Offeringin soittavan pari klubikeikkaa syksymmällä. Toinen keikoista osui Helsingin Nosturiin 1. lokakuuta, ja paikallehan sitä oli päästävä!
Cain’s Offeringin lämmittelijäksi valikoitunut, Haminasta kotoisin oleva Crimson Sun on tehnyt viime aikoina kovaa nousua kohti kotimaan metallibändien kärkikastia, eikä suotta. Bändin viime vuonna julkaistu debyytti Towards the Light oli taidokkaasti sävellettyä melodista metallia, joka selkeästi on löytänyt kuulijakuntansa tämän vuoden aikana – keväiseen MetalOrgyjen Nosturin-keikkaan nähden yleisömäärä oli moninkertaistunut. Harmillisen lyhyen, vain 30-minuuttisen ja kuuden kappaleen mittaisen lämppärikeikan vetäissyt Crimson Sun oli tällä kertaa vielä parempi kuin keväällä: yhteissoitto oli tiukempaa, vokalisti Sini Seppälä lauloi täydellisesti nuottiin ja muun bändin esiintyminenkin oli huomattavasti rennomman oloista. Basisti Jukka Jauhiainen oli lähemmäs metrin mittaisine hiuksineen näyttävä ilmestys lavalla: miehen naamalle puhaltanut tuulikone oli ilmeisesti jatkuvasti täydellä teholla, puhaltaen hiuksia joka suuntaan. Valitettavasti lavasoundi ei ollut parantunut keväästä; en tiedä, kuka keikan tällä kertaa miksasi, mutta rummut alkoivat virvelin ja tomien puolesta olla kohdallaan vasta viimeisenä soitetun ”Memories Burningin” aikana, ja osan ajasta kielisoittimet kuulostivat täysin miksaamattomilta. Yleisö kuitenkin piti selvästi näkemästään, ja paikalla taisi olla paljon bändin ensi kertaa nähneitä. Nyt vaan sitä keikan aikana mainittua uutta materiaalia pian pihalle, niin saadaan homma oikeasti isolleen!
Ikuisuudelta tuntuneen puolituntisen roudaustauon jälkeen Cain’s Offering nousi viimein lavalle Stormcrow’n välisoiton ”I Am Legion” saattelemana, ja kun levyn nimiraita pärähti soimaan, yleisö oli saman tien täysillä mukana. Lavalla keikkaa oltiin selkeästi jännitetty etukäteen – ainakin Jani Liimataisen kädet vapisivat aluksi selkeästi, mutta toisena soitetusta ”The Best of Timesista” eteenpäin mies uskalsi rentoutua, ja Timo Kotipelto kiittikin vilpittömästi yleisöä, joka oli saapunut katsomaan sankoin joukoin tätä ”uutta bändiä”. Mies esitteli muun bändin vähän kerrassaan biisien välillä, vitsaillen viimeisenä vuorossa olevan Jens Johanssonin kohdalla, ettei hän aikoisi miestä esitellä laisinkaan, mutta joutui myöntymään yleisön ”Jens! Jens!”-huutojen myötä – tuskin miehen panosta kotimaisen power metalin historiassa voi kukaan kiistää.
Yleisellä tasolla keikka oli hävyttömän kova. Bändin kaikki jäsenet ovat pitkän linjan ammattilaisia, jotka ovat myös tahoillaan soittaneet pitkään yhdessä, ja se näkyi. Soundit olivat kerrankin todella hyvin kohdallaan, olihan bändillä mukana oma miksaaja ja laitteisto, minkä lisäksi Jonas Kuhlbergin bassosoundi oli juuri niin ryönäinen kuin pitääkin. Kotipellon lavaspiikit ovat aina olleet korniudessaan viihdyttäviä, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä miehen spiikatessa ennen ”Stolen Watersin” alkua, ettei biisi kerro siitä jätkästä, joka varastaa lavan kaljaa, vaan lavan vettä. Hauskana yksityiskohtana koko bändi näytti käytännössä täysin samalta kuin kesän Tuskan-keikalla: Liimataisella oli päällään sama Terveisiä Kotkasta –wifebeater, ja rumpali Hurulalla sama liekkipipo – nopeat lasit vain puuttuivat. Suurelle yleisölle tuntematon Hurula oli muutenkin bändin selkäranka tanakkoine tuplabasarijuoksutuksineen, joita on varmasti tullut soitettua kerta jos toinenkin – miehen pohkeet ovat paksummat kuin keskivertobodarin reidet!
Settilista painottui tuoreemman Stormcrow-levyn materiaaliin, sillä debyytti Gather the Faithfulilta mukaan pääsivät ainoastaan ”More Than Friends”, ”Oceans of Regret”, ”Thorn in My Side” sekä jo mainittu ”Stolen Waters”, joista varsinkin toiseksi viimeinen oli valintana yllättävä – olisin olettanut levyn avausraita ”My Queen of Winterin” tai loistavan balladin ”Into the Bluen” olevan mukana setissä. Keikan ylivoimaisesti suurin yllätys kuitenkin koettiin varsinaisen setin viimeisenä soitetun ”On the Shoren” jälkeen, kun bändi palasi lavalle ja polkaisi käyntiin Liimataisen Sonata Arctican vuoden 2004 Reckoning Night -levylle säveltämän ”My Selenen”. Allekirjoittaneella on voimakkaasti sellainen fiilis, että biisi on kuultu kerran livenä Reckoning Nightin julkaisukiertueella, mutta voin kyllä olla väärässäkin. Loistava veto, onhan biisi hyvä ja tyylillisesti Liimatainen on ollut jo reilut 12 vuotta sitten asian ytimessä! Tavallaan bändi teki itselleen karhunpalveluksen, sillä vaikka uuden levyn hitti ”I Will Build You a Rome” onkin loistava power-ralli, ei se keikan päättäjänä enää niin puhutellut edellisen nostalgiaryöpyn jälkeen.
Yleisö oli selkeästi varttuneemmasta päästä, mikä näkyikin hienosti Nosturin anniskelualueen laajennuksessa niin, että törppö kädessä pääsi eturiviin asti, siinä missä alaikäisille oli varattu vain pieni kaistale lavan vasemmasta reunasta. Cain’s Offering viihdyttikin juhlakansaa vajaalla puolitoistatuntisellaan koko rahan edestä. Power metalille löytyy edelleen Suomessa ja varsinkin Suomen ulkopuolella kysyntää, joten toivotaan ettei seuraavaa levyä jouduta odottamaan kuutta vuotta. Lisää keikkojakaan ei ilmeisesti ole näillä näkymin tiedossa, joten varsinkin jos Tuskan-veto sattui jäämään väliin, olisi kannattanut olla paikalla!
Written by Atte Valtonen
Musicalpse, 2016
OV: 7353
Photos by Janne Puronen & Miia Collander
Recent posts
[recent_post_carousel design=”design-1″]
