A chapter ended in Finnish metal history on December 15th, 2019. Some of the biggest news of the year involved the sudden departure of Henkka T. Blacksmith, Jaska Raatikainen, and Janne Wirman from their long-time band, CHILDREN OF BODOM, leaving guitarist/vocalist Alexi Laiho as the only remaining original member of the band. Dubbing their farewell show A Chapter Called Children Of Bodom, the show took place at the Helsinki Ice Hall with local prog metal favorites, WHEEL.
Scroll down to read in Finnish, and check out the full gallery here.
Bear: WHEEL was right about on time at 19:00, starting right off with “Lacking” and “Vultures” from their debut, “Moving Backwards.” The show got off to a bit of a shaky start – perhaps due to some nerves – but nevertheless these guys really know their material these days and sound so good. The dark, hood-clad band had the same formation they’ve more or less maintained throughout the year on stage, but still stay energetic enough on stage that the show didn’t become sluggish. As much as it’s easy to adore the whole band, their bass-driven soundscape, as held up by Santeri Saksala on drums and new(ish) bassist Aki Virta really set the mood wonderfully to help the vocals and guitars soar.
It was a bit of a shame that the sound quality at Jäähalli wasn’t as good as it should have been for a band with music this complex. Some of the nuances of their music was lost in the loudness of the ice hall that just became noise. While WHEEL had no trouble performing for a stadium, it feels more appropriate to see them in a club or even a castle. As well, the lighting was interesting in the way the lights moved but it was a very dark show. On a few occasions it created nice silhouettes or lit up Saksala well, but on the whole the band ended up being rather hard to see.
James Lascelles [vocals/guitar] spoke to the crowd a few times, gave a shout-out to CHILDREN OF BODOM, and their title track as their final song. It was definitely a favorite among our group and a highlight of the night, as well as a great closing track. While it wasn’t our favorite show by the band this year (granted, Opera Festival Rocks was very hard to top), it’s always great to have the chance to see WHEEL and we were pleased to see that quite a lot of the crowd showed up in time to check them out!
WHEEL Setlist:
1. Lacking
2. Vultures
3. Tyrant
4. Please
5. Where the Pieces Lie
6. Wheel
Essi: As WHEEL ended their set, a familiar sight began to appear on stage. CHILDREN OF BODOM‘s characteristic barrels were already decorating the corners of the stage, but soon a familiar car’s carcass was revealed between the drumset and keyboards, previously hidden beneath a sheet. The backdrop referring to the newest album, “Hexed,” was also hung, but we sensed that it wouldn’t stay there the whole night. After all, this wasn’t a show to promote the new album, but to say goodbye.
Judging by the audience, this farewell party would be unforgettable. Although the announcement about the final gig had come in the beginning of November on somewhat short notice, fans had still come from all over the world; for example, there were attendees from Germany, Russia, Japan, Scotland, Italy, and Argentina. As the time drew near the announced show time, the audience began clapping and shouting for BODOM.
As the gig started, it felt unreal knowing that this would be the last time I’d hear several personally meaningful songs live (at least played by this squad), making me feel melancholic. My journey with CHILDREN OF BODOM began in 2006 with their Britney Spears cover. Now, 14 years later, this journey would have a worthy end as this Ice Hall gig would be my 25th live encounter with CHILDREN OF BODOM.
The band began their set with “Under Grass and Clover” and “Platitudes and Barren Words,” both from “Hexed.” After these songs, the backdrop was dropped and familiar COB letters started to flash in bulbed background lights to the pace of “In Your Face.”
Before the show I had hoped that this night would entail something special: maybe we would hear some rarely played songs or the remaining pyros from the band’s inventory would shed light on this night. None of my wishes came true – and I’m glad they didn’t because in the end, no special tricks were needed. The band was certainly in their element. The songs were played with the same precision and attitude as always, and familiar mannerism were seen during certain songs. “Angels Don’t Kill” slowed down during the final notes, Janne Wirman gave out drum sticks during “Bodom Beach Terror” and played the solo for “Needled 24/7” side-by-side with Alexi Laiho.
Between the songs, Laiho kept his speeches short and simple as always. Wirman did his part too, confessing to playing “Blooddrunk” in the wrong key and wearing the wrong shirt to the show. On the later half of the gig, Laiho took a moment to thank the departing band members.
CHILDREN OF BODOM played material from each of their 10 albums, saving some of the most popular classics for the end of the set. The encore consisted of “Hate Me,” “Hate Crew Deathroll,” “Lake “Bodom,” and “Downfall.” Those last three songs went by too quickly by as I was headbanging, singing… and crying.
As the final notes of “Downfall” ended, the band gathered on the stage for one final photo with the audience. As the other members left the stage accompanied by the outro, Jaska Raatikainen returned to the stage to thank the fans for the past 20+ years. If the audience was filled with emotions, so was Raatikainen, who had to turn away from the microphone several times to pull himself together. After Raatikainen left the stage, declaring that he would miss this audience so much, the clapping and shouting went on as “(You Gotta) Fight for Your Right (to Party)” turned into the main title music from HBO’s Band of Brothers. “We want more” shouts were heard for longer than ever as the tour crew handed out drumsticks and picks to the front row.
At last, the lights in the Ice Hall came on and the fans had to accept that the show was really over.
I doubt there is any need to further justify what CHILDREN OF BODOM means to Finnish metal music. The three members now leaving the band behind have been a part of creating an amazing tale for over 20 years now. It will be interesting to see what kind of plans Alexi and Daniel have with their new (currently) unannounced band members. CHILDREN OF BODOM got the ending they deserved while giving space for something totally new.
Thank you Janne, Jaska, and Henkka. Thank you CHILDREN OF BODOM.
We were the Hate Crew.
CHILDREN OF BODOM Setlist:
1. Under Grass and Clover
2. Platitudes and Barren Words
3. In Your Face
4. Shovel Knockout
5. Bodom Beach Terror
6. Everytime I Die
7. Halo of Blood
8. Are You Dead Yet?
9. Blooddrunk
10. I Worship Chaos
11. Angels Don’t Kill
12. Follow the Reaper
13. Deadnight Warrior
14. Needled 24/7
15. Hate Me (Encore)
16. Hate Crew Deathroll (Encore)
17. Lake Bodom (Encore)
18. Downfall (Encore)
Outro: (You Gotta) Fight for Your Right (to Party) – Beastie Boys
Outro: Main Titles from the HBO Mini-Series Band of Brothers – Michael Kamen
Written by Bear Wiseman & Essi N.
Musicalypse, 2019
OV: 6839
Photos by Sami Hinkkanen
Eräs suomalaisen metallimusiikin historian luku sai päätöksensä 15. joulukuuta 2019. Yksi vuoden suurimmista uutisista koski Henkka T. Blacksmithin, Jaska Raatikaisen ja Janne Wirmanin yllättävää lähtöä CHILDREN OF BODOMista, bändin kitaristi/vokalisti Alexi Laihon jäädessä ainoaksi alkuperäisjäseneksi. A Chapter Called Children of Bodom -nimeä kantava jäähyväiskeikka nähtiin Helsingin Jäähallilla paikallisen progesuosikki WHEELin kera.
Bear: Wheel aloitti lähes tarkalleen kello 19:00 debyytiltään Moving Backwards poimituilla “Lackingilla” ja “Vulturesilla”. Keikka alkoi hieman kankeasti – kenties lievän hermoilun vuoksi – mutta nämä tyypit joka tapauksessa todella tuntevat materiaalinsa tätä nykyä ja kuulostavat niin hyviltä. Tummiin huppuihin sonnustautunut bändi viihtyi lavalla samassa muodostelmassa kuin kutakuinkin kaikilla tämän vuoden keikoilla, mutta pysyi sen verran energisenä, ettei esityksestä tullut jähmeää. Niin helppoa kuin onkin ihailla koko bändiä, rumpali Santeri Saksalan ja uude(hko)n basistin Aki Virran kannattelema bassovoittoinen äänimaisema loi loistavan pohjan, jonka yllä laulu ja kitarat saivat liidellä.
Oli pienoinen harmi, ettei Jäähallin äänenlaatu ollut niin hyvä kuin sen olisi pitänyt olla näin monimutkaista musiikkia soittavalle bändille. Osa musiikin nyansseista katosi ja muuttui pelkäksi meteliksi hallin hälinässä. Vaikka WHEELille ei ollut ongelma esiintyä areenalla, klubi tai jopa linna tuntuu bändille sopivammalta paikalta. Myös valaistus oli sikäli mielenkiintoinen, että valot liikkuivat, mutta valoshow oli silti hyvin pimeä. Pariin otteeseen se loi kivoja siluetteja tai valaisi Saksalaa hyvin, mutta yleisesti ottaen bändiä oli melko vaikea nähdä.
James Lascelles [laulu/kitara] jutteli yleisölle pari kertaa, teki kunniaa CHILDREN OF BODOMille ja esitteli bändin nimikappaleen viimeisenä biisinä. Se oli ehdottomasti mieluista kuultavaa seurueellemme ja yksi illan kohokohdista, sekä hieno lopetus. Vaikka tämä ei ollutkaan lempikeikkamme bändiltä tänä vuonna (toisaalta Opera Festival Rocksista oli vaikea pistää paremmaksi), on aina hienoa saada mahdollisuus nähdä Wheel livenä, ja olimme tyytyväisiä että niin suuri osa yleisöstä ilmaantui paikalle ajoissa tsekkaamaan bändin setin!
Essi: Wheelin lopetettua settinsä lavalle alkoi rakentua tuttu näky. CHILDREN OF BODOMille ominaiset tynnyrit koristivat jo lavan reunoja, mutta rumpusetin ja koskettimien välistä kankaan alta paljastui myös tuttu autonraato. Hexed-albumiin viittaava taustakangas oli myös viritetty paikoilleen, mutta ennalta saattoi aavistaa, ettei se pysyisi paikallaan koko keikan aikaa – nyt oltiin jättämässä jäähyväisiä, ei promoamassa uusinta albumia.
Yleisöstä päätellen näistä jäähyväisistä olisi tulossa ikimuistoiset. Vaikka päätöskeikasta ilmoitettiin marraskuun alkupuolella eli varsin pikaisella aikataululla, oli paikalle saapunut faneja ympäri maailmaa, kuten esimerkiksi Saksasta, Venäjältä, Japanista, Skotlannista, Italiasta ja Argentiinasta. Kellon lähestyessä ilmoitettua soittoaikaa, alkoivat rytmikkäät taputukset ja Bodom-huudot.
Olo keikan alkaessa oli epätodellinen. Tietoisuus siitä, että tänään kuulisin monen itselleni tärkeän biisin viimeistä kertaa livenä (ainakin tällä kokoonpanolla) teki olon haikeaksi. Oma tarinani BODOMin kanssa alkoi 2006, kuullessani ensimmäistä kertaa bändin Britney Spears -coverin. Nyt, 13 vuotta myöhemmin, yhteinen taival saisi arvoisensa lopun jäähallikeikan ollessa itselleni 25. livekohtaaminen CHILDREN OF BODOMin kanssa.
Bändi aloitti illan ”Under Grass and Cloverilla” ja “Platitudes and Barren Wordsilla” Hexed-albumilta. Tämän jälkeen taustakangas pudotettiin alas ja tutut COB-valokirjaimet alkoivat välähdellä ”In Your Facen” tahdissa.
Ennen keikkaa olin toivonut, että illan aikana nähtäisiin jotain erityistä: ehkä kuulisimme joitakin harvemmin soitettuja kappaleita tai varastoista olisi kaivettu viimeiset pyrot tätä iltaa juhlistamaan. Nämä toiveet jäivät täyttymättä ja hyvä niin, sillä loppujen lopuksi mitään erityisiä kikkoja ei tarvittu.
Lavalla nähtiin bändi, joka oli omassa elementissään. Biisit vedettiin samalla tarkkuudella ja asenteella kuin aina ennenkin, ja tietyissä kappaleissa nähtiin tutut maneerit, olivat ne sitten loppuhidastus ”Angels Don’t Killissä”, Jannen rumpukapuloiden jakelu ”Bodom Beach Terrorin” aikana tai edellä mainitun ja Alexin yhteiset soolot ”Needled 24/7:ssa”.
Välispiikeissä Alexi veti tuttua kaavaa, ja oman tonttinsa hoiti myös Janne, joka tällä kertaa tunnusti muun muassa soittaneensa ”Blooddrunkin” väärästä sävellajista ja unohtaneen väärän paidankin ylleen. Keikan loppupuolella Alexi sanoi lyhyet kiitokset yhteisen musiikkiuran jättäville bändiläisille, minkä jälkeen palattiin jälleen asiaan.
CHILDREN OF BODOM soitti materiaalia jokaiselta kymmeneltä albumiltaan, säästellen suosituimpia klassikoita setin loppupäähän. Encoressa tykiteltiin “Hate Me,” “Hate Crew Deathroll,” “Lake Bodom” ja viimeisenä “Downfall.” Näistä kolme viimeistä menivät allekirjoittaneen osalta moshatessa, laulaessa – ja itkiessä.
“Downfallin” viimeisten sointujen päätyttyä bändi kerääntyi vielä lavalle viimeiseen yhteiskuvaan yleisön kanssa. Muiden jäsenten poistuttua lavalta outron saattelemana Jaska teki vielä paluun yleisön eteen ja lausui kiitoksensa menneistä vuosista faneille. Jos yleisö oli tunteiden vallassa, niin oli Raatikainenkin, joka useasti kääntyi pois mikrofonin luota keräilemään itseään. Raatikaisen poistuttua lavalta taputukset ja huudot jatkuivat “(You Gotta) Fight for Your Right (to Party)” -outron jo vaihduttua Band of Brothers -tunnariin. ”We want more”-huutojakin kuultiin vielä pitkään kiertuetyöntekijöiden jakaessa vielä eturiviin rumpukapuloita ja plektroja.
Lopulta salin valot sytytettiin ja viimeistenkin fanien oli hyväksyttävä, että keikka todella oli ohi.
CHILDREN OF BODOMin merkitystä suomalaiselle metallimusiikille tuskin tarvitsee sen kummemmin perustella. Yhtyeen nyt jättävät jäsenet ovat olleet osana luomassa uskomatonta tarinaa jo yli 20 vuoden ajan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, minne Alexi ja Daniel suuntaavat vielä julkistamattomien uusien yhtyetovereiden kanssa. BODOMin tarina sai arvoisensa lopun, tehden samalla tilaa jollekin uudelle.
Kiitos Janne, Jaska ja Henkka. Kiitos CHILDREN OF BODOM.
We were the Hate Crew.
Recent posts
[recent_post_carousel design=”design-1″]
