Wed. Dec 2nd, 2020

REVIEW: Tuesday the Sky – Drift (Musicalypse Archive)

It’s no secret that Jim Matheos is one of my favorite musicians. As the captain of progressive metal pioneers FATES WARNING and the other half of the OSI duo, this American guitarist has crafted an impressive body of work, on top of which he’s made three solo albums and worked with ex-FATES WARNING singer John Arch in Arch/Matheos. TUESDAY THE SKY is yet another addition to the ever-creative man’s CV; an instrumental rock outfit expanding on what was originally meant to be just a FATES WARNING bonus track.

Scroll down to read in Finnish.

According to Matheos, the songs typically started with him experimenting with guitar effects and then coming up with musical ideas, rather than the other way round. The album should indeed tickle the fancy of guitarists and sound geeks: from the cool tremolo of “Far and Away” to the mysterious tones of “Dyatlov Pass,” Matheos masters the use of soundscapes. To give a brief description of the music on “Drift,” I’d say it’s like post-rock, except not boring. The drummer on the album is Lloyd Hanney of GOD IS AN ASTRONAUT, which makes these genre comparisons even more inevitable. I’ve tried giving a chance to bands like SIGUR ROS, but my general problem with post-rock is that the songs often seem to take an eternity to build up. TUESDAY THE SKY avoids this pitfall, as no song on the album grinds on and on endlessly – the 4-7-minute length within which the songs stay really is the sweet spot for this kind of music. The almost-self-titled track, “Today the Sky,” is a good flagship for what the album is all about, as the song grows and blooms gracefully from the quiet beginning like the prettiest flowers. “It Comes in Waves” is the absolute gem here, moving effortlessly from light to melancholy just like a day, from a sunny noon to a sunset. “Kite” should warm the hearts of shoegaze listeners (including yours truly), and the way the song maintains its beauty even during the sudden surge of noisy distortion at the end is incredible.

It’s cool how “Drift” covers plenty of new ground, yet at the same time you can hear Matheos‘ mark all over the compositions and playing. A leopard can’t change its spots: “Dyatlov Pass” gets rather metallic and REMINISCENT-reminiscent towards the end (maybe this was the song that got everything started?), the glitchy vocals (courtesy of Anna-Lynne Williams, who also lends her wordless singing to the serene “Westerlies”) on “Vortex Street” must’ve been influenced by Matheos‘ OSI past, and “Roger Gordo” takes advantage of spoken word samples like both of the aforementioned bands have. Speaking of that, Matheos‘ OSI collaborator – another hero of mine – Kevin Moore only appears on two tracks, although the project’s name is based on his obscure demo track “Wednesday the Sky.” Regardless, you can hear Moore‘s musical fingerprints on these songs, as “It Comes in Waves” features his signature Rhodes, and the electronic sounds of the title-track are also typical of him. Although sadly new OSI doesn’t seem to be anywhere on the horizon at the moment, it’s comforting that the pair is still collaborating actively, since Matheos has also contributed some guitar to Moore‘s new CHROMA KEY material.

The only weakness of “Drift” is that the album is quite front-loaded, as the best songs are in the first half. Don’t get me wrong – a track like “The Rowing Endeth” is good, but just gets overshadowed by the greatness of what’s come before it. That said, the soundscapes are fascinating, and the moods are varied enough to hold your interest – bright and warm, dark and haunting, organic and electronic. As someone who’s mainly a fan of music with vocals, I have to admit I’m not sure “Drift” will be on heavy rotation in my headphones, but it’s a really good record in its own right and absolutely worth your time if you’ve enjoyed Matheos‘ previous work or atmospheric instrumental rock in general.

Written by Wille Karttunen
Musicalypse, 2017
OV: 2935 / 2555

Ei ole mikään salaisuus, että Jim Matheos on yksi suosikkimuusikoistani. Progemetallipioneeri FATES WARNINGin kipparina ja OSI-duon toisena puoliskona amerikkalaiskitaristi on luonut vaikuttavan tuotannon, jonka lisäksi hän on tehnyt kolme soololevyä ja yhteistyötä entisen FATES WARNING -solisti John Archin kanssa Arch/Matheosissa. TUESDAY THE SKY on jälleen yksi lisäys tuotteliaan miehen cv:hen; instrumentaalinen rock-projekti, joka sai alkusysäyksensä alun perin FATES WARNINGin bonusraidaksi tarkoitetusta kappaleesta.

Matheosin mukaan kappaleet saivat tyypillisesti alkunsa kitaraefektikokeiluilla ennen varsinaisen musiikin säveltämistä, eli päinvastoin kuin perinteisellä menetelmällä. Albumin luulisikin hivelevän kitaristien ja kamarunkkarien korvia, sillä Matheos taitaa äänimaisemien luonnin “Far and Awayn” jännistä tremoloista “Dyatlov Passin” salamyhkäisiin soundeihin. Kuvaillakseni musiikkia lyhyesti, sanoisin sen olevan kuin post-rockia, mutta ilman tylsyyttä. Albumilla soittaa rumpuja GOD IS AN ASTRONAUTin Lloyd Hanney, mikä tekee genrevertailusta vielä välttämättömämpää. Olen yrittänyt kuunnella SIGUR ROSin kaltaisia bändejä, mutta yleisenä ongelmana post-rockissa näen sen, että kappaleilla kestää ikuisuus päästä vauhtiin. TUESDAY THE SKY välttää tämän sudenkuopan, sillä yksikään kappale ei jauha paikallaan loputtomiin – 4-7 minuutin pituus, jonka sisällä biisit pysyvät, on optimaalinen kesto tällaisessa musiikissa. Melkein bändin mukaan nimetty “Today the Sky” on oiva lippulaiva levylle, kappale kun kasvaa ja puhkeaa loistoon kuin kauneimmat kukat. “It Comes in Waves” on ehdotonta voittaja-ainesta, liikkuen vaivattomasti valosta melankoliaan kuin keskipäivä auringonlaskuun konsanaan. “Kite” lämmittänee kenkiintuijottelun ystäviä (joihin myös allekirjoittanut lukeutuu), ja tapa, jolla biisi säilyttää kauneutensa jopa lopun äkillisen säröpurkauksen aikana, on ihmeellinen.

On jännä, miten “Drift” hiihtää uusia musiikillisia latuja, mutta samanaikaisesti Matheosin kädenjälki kuuluu vankasti sävellyksissä ja soitossa. Koira ei karvoistaan pääse: “Dyatlov Pass” äityy melko metalliseksi ja fateswarningmaiseksi loppua kohti (kenties tästä kappaleesta kaikki sai alkunsa?), “Vortex Streetin” pätkivään lauluun (josta vastaava Anna-Lynne Williams lainaa sanatonta lauluaan myös seesteiseen “Westerliesiin”) on varmasti vaikuttanut Matheosin OSI-menneisyys, ja “Roger Gordo” hyödyntää molemman edellä mainitun yhtyeen tavoin puhesampleja. Siitä puheen ollen, Matheosin OSI-kumppani – toinen sankarini – Kevin Moore esiintyy vain kahdessa kappaleessa, vaikka projektin nimi pohjautuu hänen demobiisiinsä “Wednesday the Sky.” Mooren näpit ovat kuitenkin vahvasti pelissä näissä kappaleissa, sillä “It Comes in Wavesissa” kuullaan hänen tavaramerkki-Rhodesiaan, ja nimibiisin elektroniikka on myös hänelle tyypillistä. Vaikka valitettavasti uutta OSI:ta ei liene juuri nyt näköpiirissä, on lohduttavaa että parivaljakko työskentelee yhä säännöllisesti yhdessä, sillä Matheosin kitarointia kuullaan myös Mooren tuoreessa CHROMA KEY -materiaalissa.

“Driftin” ainut heikkous on se, että parhaat kappaleet on sijoitettu levyn alkupuolelle. Vaikka esimerkiksi “The Row Endeth” on sinänsä hyvä, se jää hieman jo sitä ennen kuullun mahtavuuden varjoon. Levyn äänimaisemat ovat kuitenkin upeita ja kappalemateriaali ja sen tunnelmat riittävän vaihtelevia – löytyy niin kirkasta ja lämmintä, synkeää ja aavemaista kuin orgaanista ja elektronista. Pääasiallisesti lauletun musiikin ystävänä on pakko myöntää etten ole varma, päätyykö “Drift” tehosoittoon kuulokkeissani, mutta se on erittäin onnistunut teos omassa genressään ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen niille, jotka pitävät ennestään FATES WARNINGista ja OSI:sta tai ylipäätään maalailevasta instrumentaalirockista.

Tracklist

  1. Today the Sky
  2. Kite
  3. Vortex Street
  4. It Comes in Waves
  5. Dyatlov Pass
  6. Far and Away
  7. Westerlies
  8. Roger Gordo
  9. The Rowing Endeth
  10. Drift

Label

InsideOut Music

Links

Homepage
Facebook

Recent posts

Related posts

Leave a Reply