The ambassadors of so-called tennis heavy metal, BROTHER FIRETRIBE, have reached the honorable age of 15 as a group. While the band just released their acclaimed fourth album, “Sunbound,” since their inception the band has been forced to operate within the schedule of their guitarist, Emppu Vuorinen – he has been busy conquering the world with his other better-known band, NIGHTWISH, for at least as long. Currently, NIGHTWISH is having a year off, so BROTHER FIRETRIBE decided to make use of the time by touring Finland with a total of eleven shows. The tour was justifiably concluded in Helsinki’s Tavastia on May 5th, 2017, so it was evident that the place was going to be packed with people and grin-inducing rock tunes. Check out the gallery here.
As the show’s opening act, BROTHER FIRETRIBE had selected THE NIGHTS, a band (so far) completely unknown to the larger audience. The mere 2-year-old joint project of successful musicians Sami Hyde and Ilkka Wirtanen (Hyde has sung in the band of TNT-vocalist, Tony Mills; Wirtanen is the court producer of RECKLESS LOVE) has released one track off their self-titled debut album, set to be released in the end of summer. I doubt that the band has played more than a few gigs so far, but as the clock struck 21:00, a lot people had already showed up, with some of them clearly being fans of the band, knowing most of the songs. From the opening song “Welcome to the Show” onward, it was pretty obvious that these guys were seasoned professionals, as Hyde’s and Wirtanen’s performances were laid-back, and bassist Harri Kokkonen and drummer Jan-Erik Iivari supposedly weren’t greenhorns either.
Regarding THE NIGHTS’ material, one cannot say that the guys have tried to reinvent the wheel, but it’s amazing how composing insanely catchy songs using only those four basic chords in a different order is still possible. The songs contained a great amount of variance, as there were both cheesy ballads and almost heavy metal-ish riffs between the more “usual” energetic AOR tracks. If the Swedish Work of Art is to your liking, but a heavier output is not a problem, I’d suggest you dig into this band right now. As a whole, the show was excellent – THE NIGHTS had the element of surprise on their side, and they sure used it. My money’s on wider success!
After THE NIGHTS, an unusually long intermission ensued, as BROTHER FIRETRIBE’s showtime was marked at 22:30. Tavastia started to fill up at a constant rate, and once the familiar tennis match intro track started playing, the venue appeared full. The show started off as expected with “Sunbound”‘s titular intro and “Help is on the Way,” and the party was on. The band played “Indelible Heroes” before Pekka Heino greeted the audience for the first time and bemoaned the band’s old age. Afterwards, it was natural to play “One Single Breath,” since it’s reputedly BFT’s first composed song.
I hate to say this out loud, but BROTHER FIRETRIBE’s show was a bit two-fold. The band had additional spotlights on stage, making the show visually very appealing, and every player handled their parts as well as one would have learned to expect over these years. Surprisingly, the weakest link of the evening was Heino himself: the man’s focus seemed a bit off at times, and in addition he seemed to forget his lines (or he just didn’t sing them) on more occasions than would have been possible to just write off as rock show antics. Was it fatigue? Had he caught a cold? Hard to say, as during his interim speeches, Heino was himself and also clearly moved by the audience’s constant cheering.
“Sunbound” dominated the setlist, as a total of eight out of fifteen songs were from the new album. Considering the tour has been advertised as a 15-year anniversary tour, the choice was, in a way, surprising, but then again, “Sunbound” might be BFT’s greatest output on the whole. “Diamond in the Firepit,” released 3 years ago, was featured with only the video single ”For Better or For Worse,” and the only song besides ”One Single Breath” from the debut album “False Metal” was ”I’m On Fire.” The main set was concluded with ”Heart Full of Fire,” before Heino invited Jonna Geagea on stage to do a duet with him – I doubt we’ll see Anette Olzon performing the song anymore, for obvious reasons. My personal highlight on the set was the first encore, ”Phantasmagoria” – had BROTHER FIRETRIBE been around in the ’80s, the band would have been enjoying worldwide success upon the song’s release. As always, the final song for the evening was ”I Am Rock,” still managing to entertain after all these years. The band bowed to the audience, receiving a thunderous applause. An excellent show!
The merch table seemed to attract a lot of people afterwards, as the selection featured a few older T-shirt designs in addition to the Sunbound-themed stuff. The coatroom service worked swiftly, as always in Tavastia, but I’ll have to point out the bar prices had once again gone up – it’s understandable to capitalize on the venue’s reputation, but 6,80€ for a small pint is starting to get ridiculous. Regardless, despite the small hiccups here and there, BROTHER FIRETRIBE was once again solid as steel (or rock), and hardly anyone left Tavastia disappointed. I’ll see you guys at Tuska!
Setlist
1. Sunbound
2. Help Is on the Way
3. One Single Breath
4. Heart of the Matter
5. For Better or For Worse
6. Shock
7. Runaways
8. Last Forever
9. Taste of a Champion
10. I’m On Fire
11. Big City Dream
12. Give Me Tonight
13. Heart Full of Fire (feat. Jonna Geagea)
14. Phantasmagoria (encore)
15. I Am Rock (encore)
Tennishevin sanansaattaja Brother Firetribe on ehtinyt jo kunnioitettavaan viidentoista vuoden ikään. Vastikään mainion Sunbound-neloslevynsä julkaissut bändi on toimintansa alkuajoista lähtien joutunut operoimaan kitaristinsa Emppu Vuorisen aikataulujen puitteissa, sillä miehen vielä astetta tunnetummalla yhtyeellä Nightwishillä on ollut kiire valloittaa maailmaa vähintään yhtä monta vuotta. Tällä hetkellä Nightwish viettää välivuotta, joten Brother Firetribe päätti käyttää ajan hyödykseen kiertämällä Suomea peräti yhdentoista keikan verran. Kiertue päätettiin itseoikeutetusti Helsingin Tavastialle 5. toukokuuta, joten tiedossa oli jo ennakkoon tiivistä tunnelmaa ja hymyn korviin nostavaa hyvän mielen musiikkia.
Keikan lämmittelyaktiksi oli valikoitunut suuremmalle yleisölle (vielä toistaiseksi) täysin tuntematon The Nights. TNT-vokalisti Tony Millsin bändissä laulaneen Sami Hyden sekä Reckless Loven hovituottaja Ilkka Wirtasen toissavuonna perustettu yhteisprojekti on toistaiseksi julkaissut ainoastaan yhden kappaleen tulevalta debyyttialbumiltaan, eikä keikkojakaan ole vielä kovin paljoa ollut, mutta kello yhdeksäksi paikalle oli ennättänyt yllättävänkin suuri joukko ihmisiä, joista osa tuntui olevan hyvinkin perillä The Nightsin kappaleista. Keikan aloittaneesta “Welcome to the Show’sta” lähtien peli oli melko selvä – nyt olivat tekijämiehet lavalla. Hyden ja Wirtasen kokemus näkyi esiintymisessä selvästi, eivätkä basisti Harri Kokkonen ja rumpali Jan-Erik Iivarikaan selkeästi ole keltanokkia näissä hommissa.
Biisimateriaalin puolesta The Nightsin ei todellakaan voida sanoa lähteneen keksimään pyörää uudestaan, mutta on ihmeellistä, miten ne tietyt neljä perussointua vähän eri järjestykseen laittamalla voi edelleen saada aikaiseksi hävyttömän tarttuvia rock-biisejä 27 vuotta 80-luvun päättymisen jälkeen. Vaihtelua kappaleista löytyi mukavasti, sillä keikan aikana kuultiin menevien AOR-rallien ohessa niin juustoisia balladeja kuin miltei heavy metalin puolelle lipsahtavia riffijyriäkin. Mikäli esimerkiksi ruotsalainen Work of Art maistuu, muttet kavahda rouheampaa ilmaisua, suosittelisin The Nightsiin tutustumista välittömästi. Kokonaisuudessaan keikka oli äärimmäisen hyvä – bändillä oli yllätysmomentin tuoma hyöty puolellaan, ja sitä todellakin käytettiin. Veikkaan että tästä kuullaan vielä!
The Nightsin jälkeen seurasi yllättävänkin pitkä roudaustauko, sillä Brother Firetriben soittoajaksi oli merkitty “vasta” puoli yksitoista. Tavastia alkoikin täyttyä tasaiseen tahtiin, ja Firetriben tutun tennismatsi-intron lähtiessä pyörimään tupa alkoikin olla täysi. Keikka lähti odotetusti käyntiin Sunboundin nimikkointrolla sekä “Help Is On the Waylla”, ja meininki tuntui olevan saman tien katossa. Perään vedettiin vielä “Indelible Heroes”, jonka jälkeen Pekka Heino tervehti yleisöä ensimmäisen kerran päivittelemällä bändin ikää. Seuraavaksi olikin luontevaa soittaa “One Single Breath”, onhan kyseessä bändin ensimmäinen sävelletty kappale.
Harmittaa sanoa tätä ääneen, mutta show’n puolesta meininki oli hieman kaksijakoista. Bändillä oli lavalla ylimääräisiä valospotteja ja visuaalisesti keikka oli todella hieno, minkä lisäksi koko bändi soitti juuri niin hyvin kuin Brother Firetribelta on ollut lupa vuosien saatossa odottaa. Yllättäen illan heikoin lenkki oli Heino, joka tuntui välillä tulkitsevan vain vähän sinne päin, minkä lisäksi mies unohteli (tai jätti laulamatta) biisien sanoja enemmän kuin rock-meiningin piikkiin voisi laittaa. Turnausväsymystä, flunssaa vai mitä? Paha mennä sanomaan – välispiikeissä mies oli kuitenkin oma leppoisa itsensä ja selkeästi vaikuttunut yleisön suosionosoituksista.
Sunbound hallitsi settilistaa, sillä viidestätoista kappaleesta lopulta jopa kahdeksan oli uudelta levyltä. Ottaen huomioon, että kiertuetta markkinoitiin 15-vuotisjuhlakiertueena, ratkaisu oli tavallaan yllättävä, mutta toisaalta Sunbound on hyvinkin mahdollisesti Brother Firetriben uran hienoin kokonaisuus. Kolme vuotta sitten julkaistulta Diamond in the Firepitiltä soitettiin ainoastaan videosinkku “For Better or for Worse” ja debyytti False Metaliltakin “One Single Breathin” lisäksi vain “I’m On Fire”. Varsinainen setti päätettiin “Heart Full Of Fireen”, johon Heino kutsui lavalle Jonna Geagean – Anette Olzonia tuskin fiittaamassa enää sattuneista syistä nähdään. Henkilökohtaisesti koin, että keikan huippukohta saavutettiin encoreksi säästetyn “Phantasmagorian” kohdalla – jos Brother Firetribe olisi vaikuttanut 80-luvulla, olisi kappaleella jyrätty koko rockmaailman tietoisuuteen ja maailmanmaineeseen. Keikka päättyi tuttuun tapaan “I Am Rockiin”, joka kyllä jaksaa edelleen viihdyttää. Bändi kumarsi yleisölle, joka vastasi valtaisin aplodein. Kova keikka!
Paitatiskillä tuntui keikan jälkeen käyvän kova kuhina, ja oli hienoa, että myynnissä oli myös vanhempia paitoja. Narikkajono purkautui Tavastialle tuttuun tapaan hyvin nopeasti, mutta paikka ansaitsee pitkän miinuksen jälleen kerran korotetuista baarihinnoista – ymmärrän, että nimellä voi rahastaa, mutta 6,80 pienestä tuopista alkaa olla jo riistoa. Joka tapauksessa pienistä kauneusvirheistä huolimatta Brother Firetribe oli Tavastialla täyttä rautaa (tai kiveä), enkä usko että kukaan poistui paikalta pettyneenä. Tuskassa tavataan!
Written by Atte Valtonen
Musicalypse, 2017
OV: 3784
Photos by Feng Deng
