At the end of November, one could experience somewhat of a spectacle in the attic of Korjaamo, as the British doom metal unit, 40 WATT SUN, arrived to Finland on November 26th, 2016, to celebrate the release of their sophomore album, “Wider than the Sky,” released only a couple of weeks ago. The frontman, Patrick Walker, is best known for his previous band, WARNING, which produced two genre classics in the course of its 15-year career, “The Strength to Dream” (1999) and “Watching From a Distance” (2006), before disbanding in 2009. Since then, Walker has been making music under the 40 WATT SUN name, but hasn’t hurried with the release schedule, since the debut album, “The Inside Room,” was released 5 years ago, but good things come to those who wait: “Wider than the Sky,” released on vinyl through our own Svart Records, is an excellent doom metal record.
Scroll down to read in Finnish.
GRETEL’S MOONLIGHT MOTEL, hailing from Kouvola, had the honor to serve as the opening act for the evening. The band originally started out as the solo project of the frontlady, Gretel Kivioja, but has since grown to a five-piece and has been climbing up the ladder by playing shows with a variety of Finnish bands, even though they only have one digital EP, “I Am the Night” (listenable on Soundcloud). I only knew the band by name beforehand, but I really have to start eyeballing their progress from now on: GMM played a hefty 45-minute set of garage-smelling rock with an impressive atmosphere. The band’s performance was somewhat static but confident; only the keyboardist, Niko, swung around constantly behind his vintage organ, while the stringed instrumentalists pretty much held their own spots on stage. The singer-guitarist Gretel herself was something one could have watched for a longer period of time; her dwelling performance and playing was delightful to witness.
As a venue, the attic was a bit harsh for the band, since the stage sound was delivered to the audience using only two speakers, making the sound a bit cluttered at times. The lights were kept to a minimum with no front spotlights, which was a nice move, creating an additional space between the band and the audience. By the middle of GRETEL’S MOONLIGHT MOTEL’s set, probably over a half of the venue’s capacity had filled up. If there’s not a physical release out by some Finnish independent label from these guys by the end of next year, there’s gotta be something wrong with the world.
After GRETEL’S MOONLIGHT MOTEL, a moderately long break of 45 minutes ensued, and it was nice to sip through a couple of beers in a slower pace than usual. At the beginning of the break, the venue was already almost at capacity; the gig might have been sold out from the door by the end of the evening. At 23:00 sharp, Patrick Walker, William Spong, and Christian Leitch, also from WARNING, climbed on stage, the set was kicked off with “Beyond You,” the second track from the new album, and for the next hour to hour and a half, the atmosphere was as devout as in an advent service, as everyone in the audience stopped to listen to 40 WATT SUN’s draggingly slow but burstingly beautiful music, conveyed by Patrick Walker’s wailing voice.
Twenty minutes – that is ”Beyond You” and ”Another Room” – later, Walker wholeheartedly thanked the audience for showing up and started changing guitars from his electric to an electro-acoustic, but the change took a bit longer than expected, since the guitar’s 9V battery had apparently died and swollen inside the trunk, leading to a 5-minute struggle to replace the battery with a new one. Walker didn’t stress himself out, but instead said to the mic, “Trust me, this’ll be worth it!” in his delightful British accent. At any other metal show, someone from the audience would have been annoyed enough to start shouting something stupid at the stage, but tonight absolutely nobody was in a rush. Eventually, Walker and the tech guy got the situation sorted out, and the band got to start out the closing track off the new album, “Marazion.” After the following “A Thousand Miles” and “Craven Road,” the band went backstage, but returned to the audience’s thunderous applause to play two songs from the debut album, and “Carry Me Home” and “Restless” concluded the set marvelously.
In the end, 40 WATT SUN played ”only” seven tracks, but the set was well over an hour in length. As the band played, any sense of time was blurred completely. The atmosphere was incredibly intimate for the whole set, as the venue was full of – clearly – long-term fans and doom metal enthusiasts. Korjaamo’s attic was a perfect venue for the band’s performance, since the combination of guitar, bass, and drums doesn’t require a complicated mix; compared to GRETEL’S MOONLIGHT MOTEL, the stage volumes were probably a bit lower. Visually, the set was really barren – only static spotlights were used, and the looped video clips projected to the backdrop were monotonic, but added a lot of depth.
When painting, 40 WATT SUN only used the different shades of gray, but they did it with immense style, bringing a lot of color and light to the fall full of drizzle and darkness. A wonderful evening, all in all.
Setlist
1. Beyond You
2. Another Room
3. Marazion
4. A Thousand Miles
5. Craven Road
6. Carry Me Home (encore)
7. Restless (encore)
Marraskuun lopussa koettiin pienimuotoinen spektaakkeli Korjaamon intiimillä Vintillä, kun brittiläinen doom metal –yhtye 40 Watt Sun saapui Suomeen juhlistamaan vastikään julkaistua Wider Than the Sky –kakkosalbumiaan. Bändin nokkamies Patrick Walker tunnetaan parhaiten edellisestä bändistään Warningista, joka ehti viisitoistavuotisen uransa aikana julkaista kaksi genren klassikoihin luettavaa albumia, The Strength to Dreamin (1999) sekä Watching from a Distancen (2006), ennen hajoamiastaan 2009, mistä eteenpäin Walker on tehnyt musiikkia 40 Watt Sun –nimen alla. Walkerin julkaisutahti ei ole ollut järin nopea viime vuosinakaan, sillä 40 Watt Sunin The Inside Room -debyytistä on ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta. Hyvää kuitenkin kannattaa odottaa, sillä vinyylinä kotimaisen Svart Recordsin kautta julkaistu Wider Than the Sky on aivan loistava doom metal –levy.
Keikan lämmittelyaktiksi oli valikoitunut kouvolalainen, viime aikoina hyvässä nosteessa ollut Gretel’s Moonlight Motel. Keulahahmo Gretel Kiviojan sooloprojektina alkanut, mutta sittemmin viisihenkiseksi orkesteriksi kasvanut bändi on ehtinyt julkaista vasta I Am the Night -digi-EP:n (kuunneltavissa Soundcloudissa), mutta on jo ehtinyt heittää vaikuttavan määrän keikkoja pienempien ja suurempien kotimaisten nimien kanssa. Itselleni bändi oli ennalta tuttu vain nimen tasolla, mutta hommaahan täytyy selkeästi alkaa pitämään silmällä: Gretel’s Moonlight Motel soitti tukevan 45-minuuttisen garagehtavaa tunnelmointirockia. Bändin esiintyminen oli vähäeleisen itsevarmaa; ainoastaan kosketinsoittaja Niko heilui vintage-synansa takana jatkuvasti joka suuntaan kielisoittajien pitäessä omat paikkansa lavalla. Laulaja-kitaristi Gretelin toimintaa olisi mieluusti katsellut pidempäänkin, sillä neidin viipyilevä esiintyminen ja soitto oli valloittavaa seurattavaa.
Korjaamon Vintti oli keikkapaikkana bändille aavituksen brutaali, sillä lavaääni toistettiin ainoastaan kahdesta PA-kaiuttimesta, mikä sai pienessä tilassa soundit paikoitellen puuroutumaan. Valot pidettiin minimissä ilman etuspotteja, mikä toi bändin ja yleisön välille mukavaa hengitystilaa. Väkeä oli myös saapunut seuraamaan lämmittelijää mukavan kokoisesti, sillä paikka oli reilusti yli puolillaan jo Gretel’s Moonlight Motelin puolivälissä. Ihmettelen, jos bändiltä ei tule ensi vuoden aikana fyysistä julkaisua jonkin kotimaisen pienlevy-yhtiön kautta.
Gretel’s Moonlight Motelin jälkeen seurasi nykymittapuulla pitkä kolmen vartin tauko, ja olikin mukava siemailla väliajalla pari olutta normaalia verkkaisempaan tahtiin. Viimeistään roudaustauon alkaessa tuntui siltä, että Vintti alkoi olla täynnä, ja ilta saattoi hyvinkin olla ovelta loppuunmyyty. Kello yhdeltätoista Patrick Walker, William Spong sekä jo Warningissa vaikuttanut Christian Leitch nousivat lavalle raikuvien aplodien säestämänä, uuden levyn kakkosraita “Beyond You” lähti soimaan, ja seuraavan reilun tunnin ajan tunnelma oli harras kuin adventtikirkossa, kun jokainen yleisössä pysähtyi kuuntelemaan 40 Watt Sunin laahaavan hidasta, mutta pakahduttavan kaunista musiikkia, jota Walkerin riipivä lauluääni kuljetti eteenpäin.
Kahtakymmentä minuuttia – eli vain ”Beyond Youta” sekä ”Another Roomia” – myöhemmin Walker kiitteli yleisöä vuolaasti paikalletulosta ja ryhtyi vaihtamaan soitintaan sähkökitarasta elektroakustiseen. Lyhyeksi tarkoitettu vaihto venähti, kun elektroakkarin 9-volttinen paristo oli ilmeisesti kuollut ja turvonnut kitaran rungossa sen verran, että vanhaa paristoa kaivettiin ulos kitarasta sekä korvaavaa etsittiin noin viiden minuutin ajan. Walker ei ottanut asiasta yhtään stressiä, vaan totesi muina miehinä mikrofoniinsa ihanalla brittiaksentillaan ”trust me, this’ll be worth it!” Millä tahansa muulla metallikeikalla joku yleisöstä olisi kypsynyt ja alkanut huutelemaan lavalle, mutta tänään kellään ei ollut kiire minnekään. Lopulta kitara saatiin kuntoon, ja bändi pääsi aloittamaan uuden levyn päätösraita ”Marazionin”. Seuraavina soitettujen ”A Thousand Milesin” sekä ”Craven Roadin” jälkeen bändi vetäytyi lavan taakse, mutta palasi takaisin yleisön raivokkaan taputuksen säestämänä soittamaan vielä kaksi raitaa debyyttilevyltä: ”Carry Me Home” sekä ”Restless” päättivät keikan upeasti.
40 Watt Sun soitti lopulta ”vain” seitsemän kappaletta, mutta keikalla oli yhteismittaa lähemmäs puolitoista tuntia – bändin soittaessa ajantaju katosi täysin. Tunnelma oli erittäin intiimi läpi keikan, ja paikalla oli selkeästi pitkän linjan faneja ja asianharrastajia. Vintti oli keikkapaikkana täydellinen tällaiselle esiintymiselle, sillä kitaran, basson ja rumpujen muodostama äänimaisema ei vaadi monimutkaista miksausta, ja Gretel’s Moonlight Moteliin verrattuna tilan meluaste olikin selkeästi vähäisempi. Visuaalisesti keikka oli sangen koruton: valoista käytettiin pelkästään staattisia spottivaloja, ja keikan aikana näytetyt videotykiltä toistetut taustapätkät olivat monotonisia, mutta toivat tilanteeseen hienosti syvyyttä.
40 Watt Sun maalasi äärimmäisen tyylitietoisesti harmaan eri sävyillä, tuoden todella paljon väriä ja valoa tihkusateiseen pimeään loppusyksyyn. Todella hieno ilta!
Written by Atte Valtonen
Musicalypse, 2016
OV: 5251
