Interview with Nightwish: “Just because you have songs about Winnie-the-Pooh on the first album, doesn’t mean you have to keep singing about Winnie-the-Pooh 20 years later.” (Musicalypse Archive)


With the approach of their tenth studio album upon us, it’s time to share the interview we did with NIGHTWISH, regarding their upcoming release, “Human. :||: Nature.” Taking place after the pre-listening session at Finnvox Studios in January, we had a chat with Marko Hietala (bass, vocals) and Kai Hahto (drums) about what was in store for spring.

Scroll down to read in Finnish.


Marko: Hello!

Kai: Hi!

First, I’d like to thank you both of you for this opportunity. Just so you know, this the first interview I’ve ever conducted, so thanks for being my first interviewees!

Kai: Okay, no worries!

NIGHTWISH is about to release their ninth studio album. How does it make you feel?

Marko: I’m pretty used to it by now [laughs].

Kai: It’s always feels great to put out a new album. You really get the feeling that you’ve accomplished something.

Marko: Depends on who’s releasing the album. Most albums released these days are lackluster. I hope ours isn’t [laughs].

Why do you feel that most new music is not up to bar?

Marko: Let’s just say that most mainstream music tends to follow the same old patterns that we’ve all heard a million times before.

Kai: So we might not be that excited about every new release from other artists, but finally releasing our new album in April does feel great. On the last tour, we only played the older stuff and we picked up some new tricks that we’ve incorporated into the new album.

Marko: It’s pretty interesting how it all happened. Take the vocal harmonies on the new album for example. Those are a crafted by me, Floor, and Troy. On the Decades tour, we played songs from so far back that none of us three were even in the band when those were recorded. We noticed that we were able to bring a lot of new depth to the older songs by utilizing the entire vocal arsenal we have in the band right now. It worked so well that we decided to bring that to the new album as much as possible. When rehearsing for the new album, we often had these extra vocal harmony “workshops” during our evening campfires. We had a lot of good energy and intensity in those sessions!

So playing the older songs with the current lineup influenced the arrangements on the new album?

Marko: I’d say it motivated us for the new album. We wanted to modernize the older songs a bit and that required quite a lot of work on the vocal harmony arrangements. That got us thinking that we should do this for the new material as well. We have done it for previous albums too, but for this one, we took it to the next level.

Kai: It was during some random sound check that Tuomas had this realization that we haven’t taken full advantage of the vocal potential we have in the band. If we have these three amazing vocalists singing together, we can create something truly great. I think that’s when he had the idea that all the choruses on the new album will feature three part vocal harmonies.

Marko: The idea was that with the interplay of each of our own distinct registers, we could create unique harmonies. Not that I’d want to compare us to QUEEN, but a big part of their appeal was that they all had their distinct vocal roles. Roger Taylor was the high falsetto for example. We tried to bring something like that to our band. Every voice is unique with its timbre and tone so we wanted to make full use of the voices we have in our band.

Kai: The first disc of the new album is really band-driven. The band does all the instrumentation and vocals and there’s no featured guests. Our three vocalists do all the singing you hear.

Marko: Well we do have a small choir doing some parts, but you can easily tell it apart from the singers in the band. The vocals sung by us are way more intimate.

Kai: I just meant that there’s no outside singers featured, per se. The background choir is something we’ve had on our albums for ages. The choir we used was Metro Voices, as we’ve done for several albums now.

Have you gotten used to the cycle of writing new music, releasing an album, and then touring? Is it easier now than 10 years ago?

Marko: You pretty much have to get used to those things or they will burn you out. I’ve toured so much that it takes some work for me to keep it interesting. All the travelling and sitting around gets boring pretty quick. You sort of have to re-learn to be patient each time you go on tour… aaaand I totally forgot where I was going with this [laughter].

Have you developed any tricks to keep the frustration from creeping in when on tour? How do you keep your sanity intact?

Marko: I try to keep my expectations in check. I often find myself hoping that things will work out in a certain way. I consciously try to stop those thoughts before they get too far, since that can only lead to disappointment. Of course, my mental state and events around me also have an effect, but you can learn to better manage your expectations. I have a bunch of books on my iPad and games for Nintendo, those help too.

Kai: Humor also helps. We laugh like hell sometimes.

Marko: We have a couple of grade-A bullshitters in our crew! [laughter]

Kai: We also play dice backstage.

Marko: Yeah, that too.

Kai: It’s a fun game.

Marko: We play for small change! [laughs]

Kai: It’s a good way to keep yourself from going into zombie mode. Sometimes we play dice for hours!

Marko: It’s true, we play poker on dice backstage and use random change in our pockets as bets.

So basically gambling?

Kai: Yeah, for real! But the main thing is to spend time together.

Marko: It’s a simple and fun game.

Kai: Some of our crew has joined our gambling ring. It’s gotten quite big. I love it!

Marko: Sometimes we have up to eight people playing. If everyone bets 1€, the winner walks away with 8€! [laughs]

Kai: In the US, we use dollars. Usually one dollar bills. Euros in Europe and dollars in the US.

Marko: After touring in the US, we have euros and dollars all mixed as bets. It all works, though! [laughs]

No need to check the currency rates?

Marko: We’re not that specific [laughs].

I wanted to delve a bit deeper into the name of album. It’s titled “Human. :||: Nature.” and the words are separated by these interesting symbols. What can you tell me about that?

Marko: I think it’s a play on words, but I’m not sure. It’s meant to symbolize that these words have a different meaning when they’re separated, as opposed to when they are together. The name also loosely ties all the songs together thematically.

Kai: The first disc, “Human,” features (human) vocals and the songs are about humanity. The second disc, “Nature,” is a 30-minute trip into nature, as the title suggests. These two halves form the whole that is “Human. :||: Nature.”

Marko: Of course these concepts do blend into each other.

How do you pronounce the name of the album? Are you supposed to pronounce the symbols in between the words?

Kai: It’s simply “Human Nature,” the symbols are there just to stylize the title.

Marko. You can just say “Human Nature.” No need to have a pause between the words. That would just be a waste of time anyway [laughs].

Kai: My mouth’s getting dry. I need a drink!

Marko: This is the correct pronunciation of the album title! Human [sips water] Nature. I’m glad we have a definitive answer!

Many past NIGHTWISH albums featured themes of fantasy. However, your previous album Endless Forms Most Beautiful was quite a departure thematically. Is the new album a return to those fantasy concepts, lyrically or thematically?

Marko: Yes and no. I have the lead in a song titled “Endlessness,” where I have to humanize something that is inherently inhuman.

That would be the last track on the first disc, correct?

Marko. Yeah. So there are some of those elements.

Kai: The new album is kind of a sequel to the one before. We still want to cover the same topics, but we just try to look at them from a different perspective. There’s songs like “Pan,” which deals with people’s imagination. So there are those somewhat fantastical elements but perhaps they’re a bit more downplayed when compared to our previous work. On the new album, we are dealing more with humans, humanity, and nature.

Marko: When Tuomas was writing “Endless Forms Most Beautiful,” I was super interested in seeing how he would convey these ideas and concepts into music and lyrics. He was able to turn real world topics into something fantastical, touching, and entertaining. That holds true for the new album as well. We cover a variety of topics on the new one. As I said before, I had to humanize something very inhuman.

So these concepts can be quite difficult to comprehend?

Kai: Exactly.

Is it fair to say that the previous album started a new era for the band where the focus shifted into more real-life topics like natural sciences?

Marko: I think that’s partially correct. I wouldn’t say were dealing with natural sciences, per se. It’s more that we have taken a more naturalistic viewpoint on topics such as imagination, intelligence, and technology and how to find balance with these things. We also delve into the idea of what nature is. There already exists cases where technology and humans are merged. For example, you can get an artificial titanium joint put in your leg. This type of small-scale merger of the two can actually be beneficial for us. But on a larger scale this can lead into problems like the climate crisis, which is something that our technology definitely accelerates. The climate is getting warmer and Finland is drying up. These are good topics for songs. Tuomas is all about substance in his writing. Sure his songs work just as entertaining stories, but they can also invoke thoughts in the listener. We try to avoid being preachy, though.

Kai: It’s all part of evolving as a band. Just because you have songs about Winnie-the-Pooh on the first album, doesn’t mean you have to keep singing about Winnie-the-Pooh 20 years later. It comes off as fake, especially if you you’ve grown out of those topics.

Marko: I think I would have been way more open to singing about Winnie-the-Pooh in my twenties than I am now at 54.

Kai: Right, that just proves my point.

In the press release, it’s stated that most of the new album was recorded in a very natural setting in Röskö, much like the previous album.

Marko: Yes indeed. We recorded in Eastern Karelia, just by the forest at the lakeside.

Is it located in Kitee?

Marko: Yeah it’s part of the Kitee municipality, but it’s very remote so we’re pretty much just by ourselves in the woods. Sometimes wives and kids come to visit but most of the time it’s just us. That makes the whole process very personal and warm. It’s both intense and relaxed.

Kai: It’s a good balance. We start rehearsing at 10 a.m., rehearse until 4 p.m., and then we chill. We go to the sauna, swim, throw some sausages on the grill and listen to music.

Marko: But not our own music! [laughs]

That’s a good distinction!

Kai: We haven’t made enough music to last us the whole month.

Are the partying days over for the band?

Marko: I don’t think they’ll ever be completely over. We have calmed down quite a bit over the years, though. Back in my younger days, I had this intense drive to raise hell after every gig. That’s not there anymore.

Kai: We have definitely calmed down. We are people that…

Marko: Back in the day, it was rare not to have a wild party after the show. Nowadays the parties have become the exceptions.

But the opportunity to party does still exist?

Kai: For sure.

Marko: If the occasion is right and you have good people to party with, why not! Let’s throw a barbeque party! On the US tours when we’re stopping at warm cities like Phoenix and Scottsdale, we usually throw these all-night BBQ parties on the bus parking lot behind the venue. We form a circle with the our and the opening act’s busses and put up the grill in the middle. We buy a whole lot of meats and vegan stuff to put on there.

Sounds like an American-style tailgate party.

Kai: Yeah, we barbeque sausages, potatoes, and whatever else.

Marko: You have to come up with things like this to keep the touring life interesting.

Given the themes of the new album and the natural recording setting, did you record any nature noises or things like that for the album?

Marko: I don’t know about that. That stuff is handled by the effects guys.

Kai: Tuomas might be able to tell you more about that.

Marko: For the past couple of albums, Tuomas has recruited a guy named Jussi Tegelman from the USA to handle the effects – whale moans and other weird stuff. I’m not sure if he worked on the new album. I’ve got to admit that I’m a bit out of the loop on the small details. I was doing my solo project during the making of it. We would demo the new NIGHTWISH songs during the weeks and on weekends I played shows with my solo band.

Kai: I don’t know about those nature sounds either, but I’m pretty sure no one got so into the nature gimmick that they recorded themselves shouting in Norwegian while squatting in a bush or anything like that.

Marko: Though there were many opportunities to record other people from the bushes like a proper pervert! [laughs]

Kai: You could record people in the sauna.

Marko: I do like to record all kinds of weird stuff. For example, I wondered what it would sound like to pull a violin bow across this metallic shelf in my bathroom. It made this goddamn awful sound and we used it on my solo album! So I do record all kinds of stuff, but I haven’t recorded any nature sounds yet. I haven’t felt the need to go record some birds singing or something. Actually, there was this one thing that I wish I recorded, thinking back on it. It was back when I was living in Vuosaari. The night before was very foggy and the air was very humid. Then the humidity froze on the surfaces of trees. I was walking on the beach, surrounded by the trees. I was surrounded by the jingle coming from the trees when small pieces of ice fell off them. The ambiance was cool as hell!

To wrap up, what are your favorite tracks from the new album so far?

Kai: That’s a hard one. Many of the new songs are so fun to play.

Marko: I’m really pumped about the song called “Harvest.”

Kai: That’s a great one.

Marko: On the other hand, “Shoemaker” gives me this amazing sorrowful feeling.

So it’s hard to pick a favorite right now?

Kai: Very difficult indeed.

Right on! So that’s all the time we have today. I want to thank you again for the interview. Anything you want to add?

Kai: I’ve got nothing else to add except “rock ’n’ roll!”

Marko: To paraphrase Matti Nykänen: “death is death!” [laughs]

And on that note, we’re out!

Interview by Simo K.
Musicalypse, 2020
OV: 1003

Nightwishin yhdeksännen studioalbumin julkaisun lähestyessä on aika jakaa bändin kanssa tekemämme, tulevaa Human. :||: Naturea koskeva haastattelu. Finnvox-studioilla tammikuussa pidetyn ennakkokuuntelusession jälkeen juttelimme Marko Hietalan (basso, laulu) ja Kai Hahdon (rummut) kanssa siitä, mitä kevääksi oli luvassa.


Marko: Terve.

Kai: Moro.

Alkuun kiitos kummallekin tästä haastattelumahdollisuudesta. Täytyy vielä mainita, että tää on mun ensimmäinen haastattelu ikinä. Kiitos senkin puolesta.

Kai: Okei! No niin, ei se mitään!

NIGHTWISHiltä on ilmestymässä jo yhdeksäs studioalbumi. Miltä tällä hetkellä tuntuu?

Marko: Se on kyllä jo aika tuttua. [nauraa]

Kai: Joo, tietenkin aina kun levy ilmestyy, niin se on aina hieno asia, että ollaan saatu jotakin aikaan.

Marko: Huom: silloin kun levy ilmestyy, niin riippuen levystä, kaikkien levyjen ilmestyminen ei ole hieno asia. Suurin osa levyjen ilmestymisestä ei ole hieno asia. Toivottavasti tämä on. [nauraa]

Minkä takia ei välttämättä ole hieno asia?

Marko: No sanotaan nyt silleen, että meillä on maailmassa melko vallitseva mainstream-kulttuuri, joka perustuu sellaisiin biljoona kertaa käytettyihin resepteihin.

Kai: Niin, jokainen levy, joka ilmestyy, ei välttämättä ole iloinen asia meille, mutta tietenkin se kun saa nyt vihdoin ja viimein sitten huhtikuussa tämän ulos, niin onhan se aina nyt mukavaa. Tuossa kuitenkin edellinen kiertue meni vanhojen biisien merkeissä ja sieltä opittiin tiettyjä asioita, joita sitten tuotiin tälle levylle.

Marko: Niin, tuohan oli jännä homma, jos siis tosiaan miettii kaikkea tätä lauluharmoniahommaa mikä nyt päätyi tälle uudelle albumille, jonka varmaan jossain määrin huomasikin, niin sehän on bändin sisäistä puuhaa, että se on minä, Floor [Jansen] ja Troy [Donockley], jotka on kasannut ne kaikki. Se lähti jo Decades-rundilta eli kun ruvettiin soittamaan biisejä, joista osa oli sellaisia, että meistä solisteista kukaan ei ollut ollut bändissä siihen aikaan ja idea oli, että me saadaan tähän kuuluvaa eroa, että me käytetään tätä vokaaliarsenaalia mitä meillä nyt on. Me tehtiin sitä ja digattiin siitä niin paljon, että se siirtyi sitten tavallaan automaattisesti tähän levyyn, että kun me oltiin treenaamassa, niin oltiin silleen, että pidetääs pienet lauluharmoniasulkeiset sitten vielä iltanuotiolla. Näitä tehtiin sitten hyvällä energialla ja intensiteetillä.

Eli siis tämän uuden kokoonpanon versiot näistä vanhoista kappaleista, niin se sovitukset kantoivat tänne?

Marko: Joo se ruokki niin kun. Me tehtiin siinä määrin niitä lauluharmoniasovituksia, että kun oli biisejä, joihin haluttiin tuoda vähän modernimpaa näkökantaa ja kun me tehtiin niitä niin paljon, niin sitten se rupesi ilman muuta mietityttämään, että miksi me ei tehdä näin albumillekin. Oltiin me tehty niitä ennenkin, mutta ei oltu vaan vaivaannuttu tässä määrin.

Kai: Tuomaksella [Holopainen] heräsi jossain vaiheessa [ajatus] jossakin soundcheckissä, kun me vedettiin jotakin kappaletta, että meillä on kolme tämmöistä laulajaa, että miksi me ei olla hyödynnetty tätä potentiaalia, mikä meillä on bändissä. Että kolme näin loistavaa laulajaa voi laulaa yhdessä ja siitä voi tulla jotain muuta, niin siitä se sai sitten idean tälle levylle, että hän haluaa että kaikki levyn kertosäkeet menee kolmiharmonisesti.

Marko: Ja sitten kun me rakennetaan jokaiselle oma ääni ja ruvetaan kasaamaan siitä sitä pinkkaa alaäänistä ylä-ääniin, [niin] sillä laillahan me luodaan persoonallinen harmonia. Jos nyt otetaan todella rankkaa esimerkkiä siitä, miten QUEENin harmoniat meni, niin siinähän juurikin paljon teki se, että jäbät lauloi niitä itse ja niillä oli rooleja, että kuka oli missäkin ja että Roger Taylor olisi esimerkiksi korkea falsetti ja tällain näin. Niin sitten kun sä teet ne tolleen omalla porukalla, niin sulla on oma sointiväri ja se on ainutlaatuinen siinä mielessä, että kellään muulla ei oo niitä samoja tyyppejä ja samoja kurkkuja.

Kai: Tuolla albumilla ykkösosalla, mikä on se bändiosuus niin sanotusti, niin siinä kuitenkin on se porukka joka siinä soittaa ja laulaa ja siellä ei ole mitään vierailevia tähtiä eli kaikki ne äänet, jotka kuuluu, tulee näitten kolmen suusta.

Marko: On siellä ollut semmonen snadimpi kuoroversio vetämässä, mutta sen kyllä kuulee kun se on kuoro, niin sen kuulee siitä intimiteetistä välittömästi, kun omat tyypit on mikin takana.

Kai: Niin jos puhutaan lauluosastosta eikä taustakuorohommasta, niin ei ole mukana ulkopuolisia kykyjä, mutta sitten kuoron puolella on tietysti tää Metro Voices taas pitkästä aikaa, mikä on ollut pitemmän aikaa jo näillä levyillä laulelemassa.

Alatteko te olla jo tottuneempia tähän levyn sävellys-, julkaisu- ja kiertuesykliin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten?

Marko: Joo, siis koko tää matka, niin me joko totutaan tai hyydytään asioihin. Kyllä tässä vaiheessa oman sellaisen rundicheckin kanssa saa tehdä aina töitä, koska toi homma on niin pitkäveteistä, se istuminen ja matkustaminen. Siinä joutuu sellaista kärsivällisyyttään luomaan aina välillä uudelleen… Ja nyt kun mä pääsin puhumaan tästä, niin mä jo unohdin mistä me aloitettiin. [naurua]

Onko teillä joitain sellaisia keinoja, millä estää se turhautuminen esimerkiksi juuri kiertueella, että miten pitää sellainen zen yllä, ettei lähde hyppimään pitkin seiniä?

Marko: No mulla on ihan sellainen tietoinen. Että just kun mä havaitsen, että mä rupean ajattelemaan, että ”voi kun tää tapahtuisi” ja ”voi kun jos tää olisi semmoinen”, niin olen sitten silleen ”no niin, se tapahtuu sitten kun se tapahtuu, rauhotu! Funtsaa jotain.” Tää on sellainen, että mä teen ihan tietoisesti tuota noin. Ja mitä enemmän sitä on tehnyt, niin sitä enemmän ja nopeammin huomaa, kun on lipsahtamassa sille puolelle ja sitä nopeammin sen katkaisee. Lähtötilanteeseen vaikuttaa kyllä myöskin hyvin vahvasti kaikki oma henkinen tila ja tapahtumat ja muut, että ei se nyt ihan absoluuttinen oo. Mutta tuota voi kehittää. Ja sitten tietysti paljon kirjoja ja pelejä Nintendossa ja iPadissa.

Kai: Välillä vähän huumoriakin väliin, että siellä nauretaan välillä aika helvetisti.

Marko: Siellä on todella lahjakkaita, sellaisia sonninpaskanheittäjiä tässä joukkiossa! [naurua]

Kai: Ja heitetään vähän noppaa takahuoneessa.

Marko: Sekin.

Kai: Se on hauska harrastus.

Marko: Kolikoista! [nauraa]

Kai: Tappaa semmoisen hyytymisen aika nopeasti. Heitetään pari tuntia noppaa siinä.

Marko: Tämä on ihan silkka fakta, me pelataan pokerinoppaa hyvin usein kolikoista siellä takahuoneessa.

Ai että ihan uhkapeliä?

Kai: Kyllä oikeasti joo. Nimenomaan se, että heitetään noppaa porukalla.

Marko: Simppeli ja hauska peli.

Kai: Ja siinä on kuitenkin myös osa teknikoista liittynyt seuraan, että siinä on aikamoinen rinki, kun ruvetaan oikeesti niin kun… Siinä on iso asiat kyseessä. Se on loistava.

Marko: Kyllä se, että jos on kahdeksankin ringissä ja siihen euron panosta laitetaan, niin kohta joku kävelee kahdeksaa euroa rikkaampana. [nauraa]

Kai: Ja kun jenkeissä ollaan, niin se on yleensä dollarin seteli. Euroopassa euro ja jenkeissä dollari.

Marko: Ja sitten jos ollaan jossain välimaastossa, että ollaan tultu Jenkkilästä, on vielä Euroopassa jotain ja on dollarin seteleitä ja euroja sekaisin, niin ne menee samasta. [nauraa]

Että ei ruveta pyöristelemään mihinkään?

Kai: Ei niin tarkkaan katota joo, että onko 90 senttiä vai euro.

Sitten hieman tästä levyn nimestä “Human. :||: Nature.” Siinä on välissä tällaisia hieman erikoisempia symboleita.

Marko: Joo, oiskohan se sanaleikki? En mä tiedä, mutta joka tapauksessa sen tarkoitus on antaa ymmärtää, että nämä sanat voi olla erillään sekä yhdessä, ja sitten tolleen löyhästi tematiikaltaan se sitoo kaikki biisit yhteen, koska jokainen niistä koskettaa jollain tavalla tätä nimeä.

Kai: Ensimmäinen osa ”Human” on kuitenkin ihmisen äänellä laulettu ja tarinoita ihmisyydestä, ja sitten ”Nature”-osa, tämä kakkososa, niin ajatellaan että siinä mennään tavallaan luontoon kuitenkin siksi 30:ksi minuutiksi. Ja kuitenkin se on Human Nature, että siinä on molemmat puolet.

Marko: Ja totta kai nää asiat on aina limittäin.

Miten tämä levyn nimi kuuluu lausua ääneen, jos miettii niitä välimerkkejä? Onko niillä väliä siinä?

Kai: Se on Human Nature. Se on vaan tämmöistä pientä kosmetiikkaa siellä välissä.

Marko: Kyllä se varmaan on Human Nature. Turha siinä on pitää sekunnin taukoa, se kestää vaan pidempään sanoa. [nauraa]

Kai: Suu kuivuu, pitää ottaa välissä huikka!

Marko: Näin se muuten lausutaan! Human [hörppää vettä] Nature.

No nyt tuli selkeät ohjeistukset tuohon! Monella Nightwishin albumilla on ollut teemallisesti paljon fantasiaelementtejä, mutta edellinen levy “Endless Forms Most Beautiful” (2015) oli näistä aiheista aika suuri poikkeus. Onko tällä uudella levyllä, jos puhutaan esimerkiksi sanoituksellisesti, minkäänlaisia fantasiaelementtejä tai -vaikutteita?

Marko: On ja ei oo… Tuota jos mietin, niin mulla oli se yksi liidi ”Endlessness”, missä meikän pitää inhimillistää jotain, mikä on täysin epäinhimillistä.

Eli ensimmäisen levyn viimeinen kappale?

Marko: Joo. Eli niin kun tällaisia.

Kai: Me ehkä ajatellaan, että tää levy on niin kun sen edellisen levyn jatko-osa mihinkä jäätiin, että jäi vielä sanottavaa, mutta kuitenkin ehkä enemmän sitten eri vinkkelistä ollaan tarkasteltu asioita. Onhan siellä esimerkiksi ”Pan”, joka kertoo itse asiassa ihmisen mielikuvituksesta aika pitkälle, että onhan siellä sitä, mutta ei ehkä niin radikaalisti kuin aiemmilla levyillä. Aiheet on kuitenkin nimenomaan enemmän siellä ihmisen ja ihmisyyden ja sitten sen luonnon kanssa tekemisissä enemmän.

Marko: Ja kun se on kuitenkin kirjoitustyylistä riippuen niin monen… No just silloin Endless Forms Most Beautifulilla, niin silloinhan mä olin todella kiinnostunut, että mitä se Tuomas oli kirjoittanut siihen, että oli niin kun jyvällä ideasta, että miten sä puet tällaiset faktat musaksi, ja minkälaisia kielikuvia ja millä tavalla sä värjäät sen, että siihen saa tavallaan todellisuudesta tällaisen fantastisen, koskettavan ja viihdyttävän samalla aikaa. Mä havaitsin sen, että kyllä se taittuu. Ja sama juttu tälläkin, tässä vaan ei olla niin sen yhden aiheen äärellä. Niin kuin sanoin, niin mulla on tosiaan niin, että pitää inhimillistää jotain, joka on kauempana ihmisyydestä kuin bakteerit.

Niin, vaikea käsitellä tai edes hahmottaa.

Kai: Niin.

Voisiko sanoa, että edellisen levyn jälkeen alkoi uusi aikakausi, jossa painopiste on enemmän eri asioiden luonteiden tutkimisessa ja jopa luonnontieteissä?

Marko: Sanotaan, että tietyt asiat tuosta. Luonnontieteet on jyrkkä sana. Sanotaan, että semmoinen naturalistinen lähtökohta, että jossain kohtaa meidän pitää löytää balanssi tän valtavan mielikuvituksen ja älykkyyden ja teknologian välillä. Ja sitten mitä toi luonto on. Ja kun onhan meillä jo käytännön esimerkkejä siitä, että sulla voi olla titaaninivel sun muita, ja tällaisia näin miten me ollaan yhdistetty jo teknologia ja ihminen. Se on tässä pienessä mittakaavassa loistava sulautuminen. Mutta sitten meillä on kuitenkin tuo ilmastokriisi, niin kyllä me väistämättä tieteellisesti todistetusti edesautetaan, että paikat lämpenee ja Suomi kuivahtaa ja kaikkea tätä näin, niin niitä on hyvä sirotella biiseihin. Tuomas on nyt selkeästi kaveri, jolle se substanssi sillä puolella on tärkeä. Että tarinoissa pitää olla pointtia. Että sä voit kuunnella musaa ihan vaan viihtyäksesi ja ottaa ne tarinoina ja symboleina, mutta jos ne herättää ajatuksia, niin sekin on täysin ok, mutta saarnaaminen pyritään välttämään.

Kai: Onhan se niin kun evoluutiota toi bänditouhukin, että jos edelleen laulaa Nalle Puhista, kun ekalla levyllä laulettiin Nalle Puhista, niin eihän se perkele ole kovin uskottavaa 20 vuotta myöhemmin, jos ei pysty enää allekirjoittamaan sitä.

Marko: Pakko myöntää, että kyllä mä osaisin suhtautua Nalle Puhiin luontevammin kaksikymppisenä kuin viisnelosena.

Kai: Niin niin. Mutta just näin, että tavallaan siinä on kuitenkin se kulma.

Te kerroitte lehdistötiedotteessa, että suuri osa uudesta albumista nauhoitettiin edellisen albumin tapaan luonnonläheisissä maisemissa Röskössä.

Marko: Kyllä. Eli tuolla Itä-Karjalassa, metsän ja rannan välissä.

Onko se Kiteetä?

Marko: Se on Kiteen kuntaa joo.  Mutta se on sitten vielä ihan syrjässä kyliltä, että me ollaan siellä aikalailla oltu metsän rauhassa omilla porukoilla, että joskus siellä on vaimoa ja lasta ja niin edelleen, mutta se tekee koko hommasta tavallaan sellaista henkilökohtaisen kemian lämmöllä toimivaa, että siinä on sekä intensiteettiä että relaa.

Kai: Hyvä balanssi niin kun. Aamulla mennään kymmeneltä treenikämpälle, treenataan neljään ja sitten pannaan sauna päälle ja mennään uimaan ja käristetään vähän makkaraa ja kuunnellaan musaa.

Marko: Ei sitä omaa! [nauraa]

Niin joo, tärkeä pointti!

Kai: Kun oma ei riitä koko kuukaudeksi.

Mitenkäs onko juhlimiset jo jäänyt menneisyyteen?

Marko: Mä kyllä luulen, että ne ei kyllä jää koskaan tykkänään menneisyyteen. Ollaanhan me varmaan seestytty jonkin verran matkan varrella. Ei se enää oo sellainen poikamainen keikan jälkeinen raise hell, niin ei se oo enää ollenkaan niin välttämätön.

Kai: On se vähän rauhoittunut jotenkin, että tässä alkaa olla ihmisiä jotka…

Marko: Kun joskus aikoinaan se oli sääntö – ei poikkeus – niin nykyään joku hurjistunut party alkaa olla se poikkeus.

Mutta kuitenkin on sellainen mahdollisuus tavallaan vielä siellä?

Kai: On on totta kai.

Marko: Jos on hyviä syitä, mukavia kavereita ja hyvä tilaisuus ja aika ja paikka, niin totta mooses. Grilli tulille! USA:ssa rundillahan me ollaan tehty parikin kertaa tätä näin niin kun Phoenixissa, ollaan se tehty siellä ainakin kaksi kertaa ja sitten jossain muuallakin, kun on aina lämmintä ollut. Keikkapaikan takana on semmoinen iso bussiparkki, missä meillä on ollut ringissä lämmittelijöiden ja oma bussi, niin siinä välillä jäbät on käynyt ostamassa ulkogrillin ja kauhean läjän lihoja ja vegesysteemejä ja muita. Sitten keikan jälkeen siellä on ainakin Phoenixissa Scottsdalessa ollut ainakin kaksi kertaa semmoinen keikan jälkeinen barbecue party keskellä yötä siinä bussiparkilla.

Niin tämmöinen jenkkityylinen?

Kai: Kyllä. Siellä on grillattu makkaraa ja perunaa ja muuta.

Marko: Pakkohan se on välillä ihan oman tällaisen elämän ja mielenkiinnon takia rikkoa sitä rutiinia.

Pakko kysyä albumin teema huomioiden, että äänitettiinkö mitään osuuksia ulkona luonnonhelmoissa, jos ei nyt välttämättä mitään instrumentteja, niin luonnon omia ääniä tai muuta sellaista?

Marko: Nyt kysyt pahoja. Tuolla on efektiosastoa.

Kai: Varmaan Tuomas tietäisi kyllä tuosta.

Marko: Ainakin edellisillä parilla albumilla se oli yhteydessä Tegelmanin Jussiin Jenkkilän puolelle. Se loi niitä efektejä – just jotain valaan mölinöitä ynnä muita. Mutta en tiedä, nyt tällä albumilla mun on pakko myöntää, että mä olen detaljeissa vähän enemmän ulkona. Mulla oli se soolohässäkkä menossa kans ja kun mä kävin treeneissä, mä olin siellä viikonpäiviä ja sitten soiteltiin ja tehtiin niitä demoversioita ym., ja sitten viikonloppuisin mä olin aina niillä soolokeikoilla.

Kai: Joo, tosiaan en kyllä osaa minäkään sanoa tarkemmin tuohon. Kyllä mä ymmärsin, että ei kyllä ihan välttämättä ihan naturistina oltu mikin kanssa missään puskassa, että joku huutaa siellä norjaksi jotakin asiaa.

Marko: Se on tietysti mahdollista, että kyllähän sitä voi jonkun stereotaskunauhurin kanssa lymytä puskaperversseinä. [naurua]

Kai: Äänittää saunomisen ääniä.

Marko: Mulla on sellanen, että mäkin olen enemmän kiinnostunut äänittämään kaikkia kummalisuuksia, esimerkiksi omassa kylpyhuoneessa tuumasin, että mitäs tää tällainen sanoo, metallinen levyteline, kun sitä vetää viulun jousella täällä kaakelihuoneessa, niin kyllähän se kirkaisee aika saatanan rumasti, ja sitten me käytettiin se soololevyllä. Niin tällaisia mä olen kyllä äänitellyt välillä, mutta ei oo tullut kyllä ihan luonnon helmaan mentyä, että “nyt me tarvitaan tipujen laulua, äänitän itse.” Yhden kerran oli paikka, kun vielä asustin Vuosaaressa, silleen niin, että ensin oli ollut yöllä sumua ja kosteeta niin, että kaikki puut valui vettä, ja sitten se jäätyi. Sitten mä kuljin siellä Vuosaaren rannalla niitten puitten välissä silleen niin, että jumalauta mikä ambienssi, kun sä kuulit surroundina joka puolelle, ja sitten kun ne pienet jääpisarat otti ja helisi alas niistä puista, niin kyllähän sä kuulit sen ympärillä semmoisena pienenä helinänä joka puolella, että jumalauta.

Osaatteko vielä mainita teidän lempikappaleet tältä uudelta levyltä?

Kai: Tosi paha sanoa. On niin monta biisiä, mitä on kiva soittaa ja mitkä toimii.

Marko: Mä saan kyllä todella hyvän fiiliksen ”Harvestista”.

Kai: No se on kyllä yksi.

Marko: Mutta sitten mä saan todella murheellisen hienon fiiliksen siitä edeltävästä ”Shoemakerista”.

Vaikea päättää vielä?

Kai. Tosi vaikea päättää.

Hei, meillä on aika päättynyt. Kiitos vielä hirveästi teille tästä haastattelusta. Olisiko teillä vielä jotain, mitä haluaisitte nopeasti sanoa, mitä en osannut tässä kysyä tai ei tullut muuten ilmi?

Kai: Ei tässä nyt oikein mitään sanottavaa, muuta kun että rock ’n’ roll.

Marko: Matti Nykästä hieman muokaten: kuolema on deathii. [naurua]

Alright, näihin tunnelmiin!



Recent posts

Related posts

News post