Mon. Mar 8th, 2021

24.3.2016 Crustofer, Kohti Tuhoa, Feastem, Tryer, & Rotten Sound @ Nosturi, Helsinki (Musicalypse Archive)

On Thursday, March 24th, Nosturi provided a hefty dose of domestic grindcore and punk: not less than five bands for – in my opinion – the dirt-cheap price of only 15€. The event was headlined by ROTTEN SOUND, the leading Finnish grindcore act, backed up with Raahe-based FEASTEM, TRYER from Tampere, as well as two local younger bands, KOHTI TUHOA and CRUSTOFER. Check out the full gallery here.

Scroll down to read in Finnish.

I arrived to Nosturi only minutes before the first band of the evening, CRUSTOFER, was to take the stage. When I got to the top floor, there was literally no one in the audience space, and the crowd in the beer area couldn’t have been more than twenty heads strong either. I ordered a beer (Nosturi has raised the price to 7€ – thieves!) and positioned myself next to the mixing booth.

CRUSTOFER took the stage at 20:30 sharp, pulling off a really energetic 25 minutes of quality Crust punk. I hadn’t even heard of the band before, but enjoyed the gig a lot. The band had a nice energy going: they clearly didn’t mind a bit of an absence of any actual audience and their musicianship was admirable – if I had had to guess, I would’ve thought them having more releases under their belt than their first EP, “From The Deep,” released last year. Everything, from CRUSTOFER’s band logo featuring an anchor, to their introduction in Facebook stating that the band “was formed in a Caribbean prison cell in the end of August 1763,” and the release format of their EP (a real bottle with download codes and patches, etc.) gave the notion that the band has clearly put a lot of thought to their brand. Nice action!

After a short intermission the second band of the evening, a hardcore punk band called KOHTI TUHOA, took the stage. As with CRUSTOFER, I didn’t know a single thing about the band beforehand, and had to actually Google some information, revealing that the band consists of seasoned musicians from SPEEDTRAP, STENCH OF DECAY, and DEATH TOLL 80K, to name a few. The show had a bit of a sluggish start as the vocalist, Helena (?)’s voice wasn’t quite on par, but she got her voice open before the end of the first song, and the rest of the show was tight as any. KOHTI TUHOA trusted in their music and didn’t waste time on speeches, but the show felt pretty short. The band was given 30 minutes of stage time and I was left wondering if they left the stage early. Nevertheless the show was pleasant to watch, although an older not-so-gentleman standing next to me kept complaining to his friend that it’s wrong to have a woman singing in a punk band. We’re living the year 2016 and apparently jerks like this guy still exist.

The third band to take stage was FEASTEM and the first one familiar to me beforehand, although I’ve somehow managed to miss all their shows. This has to change – it’s been a while since I’ve seen a grindcore show of this magnitude! The band’s tongue-in-cheek grindcore blasted forward relentlessly. According to the vocalist Petri Eskelinen, the band was performing injured – apparently the guitarist, Olli Nokkala, had had back surgery and had to play his parts really statically. Eskelinen wasn’t on point himself either, inviting CRUSTOFER’s Otto Eräjoki to do vocals on a different song that he was supposed to. Despite the accident, the show was brilliant. The band chatted with each other like they were having Sunday coffee, delivering great contrast against the backdrop of their material. FEASTEM’s drummer, Patrik Fält (also known from the melodic death metal band, BRYMIR) is inhuman behind the kit – his speed and precision are incredible to watch and listen to. FEASTEM also got the audience to do some light moshpit action for the first time in the whole evening. If you haven’t seen this band live, do something about it! Their next show in Helsinki is April 7th in Lepakkomies.

After FEASTEM’s delightful grindcore show, the evening geared back towards a more difficult subject for yours truly: punk. As an avid fan of all things progressive in music, I’ve never found much to listen to when it comes to punk, but boy was I surprised when TRYER kicked off their first song: the band is brilliant! TRYER was insanely entertaining to watch, in spite of vocalist Jussi Kahola thinking that they sound “like elevator music” when compared to FEASTEM. The band – guitarist Tuomas Mikola, bassist Vesa Ahonen and drummer Jonne Haapa-Aho – functioned like a well-oiled machine; the songs were groovy as hell and Kahola’s eccentric vocals gave the finishing touch to the music. I probably wouldn’t have been so psyched about TRYER without the vocals, but I got the feeling that my view wasn’t shared by the rest of the audience: applause was pretty weak and most of the people at the bar section seemed to just roll their eyes between songs. However, TRYER’s gig at Ilosaarirock in July is a must-attend for me!

It was 15 minutes to midnight and finally time for the main event, when Vaasa’s gift to grindcore, ROTTEN SOUND, was to take the stage. ROTTEN SOUND has a special place in the heart of yours truly. I was 16 when I saw them live for the first time at Tuska 2005, and the gig was something I had never heard before. I didn’t get a hold of basically anything the band was playing, but I was hooked instantly. Since then I’ve seen ROTTEN SOUND live numerous times, even attending their 20-year anniversary show in Bar Loose a couple years back.

As expected, the show was excellent. ROTTEN SOUND’s live recipe just doesn’t disappoint: the band enters the stage, the guitar amp is cranked way up to create feedback noise, and the audience is bludgeoned with bursts of three or four songs for a specified amount of time. The vocalist Keijo Niinimaa’s stage presence delivers great contrast of light chit-chat between songs and vocal work of extreme intensity during. The guitarist, Mika Aalto, bassist, Kristian Toivainen, and drummer, Sami Latva worked flawlessly, as always. The band’s setlist weighed towards their newest album, “Abuse to Suffer,” released just a week before, but also contained material from the previous four records “Cursed,” “Cycles” (“Corporation” & “The Effects”), as well as their most beloved work, “Exit” (“Slay,” “Western Cancer,” & “Sell Your Soul.”) The set was concluded with the band’s breakthrough album “Murderworks”’ killer combo “Void” – “Insects” – “Targets,” after which the band left the stage surprisingly fast without any encores. Not that it was really needed: the fanboy in me was perfectly satisfied with the show, and based on ROTTEN SOUND’s output tonight I doubt I can miss their show in Nummirock this summer!

So, what were we left with? All five bands were in excellent live condition, but you really cannot say the same for the audience. TRYER was pure genius but didn’t receive the kind of applause they would have deserved. The audience was almost stale during the whole ROTTEN SOUND gig; maybe the band didn’t do an encore for this exact reason? CRUSTOFER had to crank their tunes to a practically empty Nosturi, and during the evening the venue was half-full at best. There were no other metal events held on the same day, and the ticket price was, as stated, almost nothing when divided by five. I also didn’t get a hold of the identity of DJ Paskadiili – the intermission music didn’t stand out from the usual stuff that’s played in Nosturi, and I didn’t notice a separate guy playing records anywhere. All-in-all, the night was still a great success and packed with talent, and especially CRUSTOFER is a band to pay attention to in the future!

Written by Atte Valtonen
Musicalypse, 2016
OV: 5901

Photos by Eliza Rask

Kiirastorstaina 24.3. Nosturi tarjoili messevän annoksen grindcorea ja tiukkaa punkkia viiden bändin voimin. Hintaa koko lystille kertyi ainostaan 15 euroa, mitä voidaan pitää nykyisten keikkakustannusten aikana puoli-ilmaisena. Pääesiintyjän, suomalaisen grindcoren ykkösnyrkin Rotten Soundin, lisäksi paikalle oltiin saatu raahelainen Feastem, tamperelainen Tryer sekä kaksi paikallista tuoreempaa lupausta, Kohti Tuhoa sekä Crustofer.

Nosturille saapuminen meinasi mennä hieman pitkäksi saapuessani paikalle ainoastaan kymmenen minuuttia ennen ensimmäistä bändiä. Hiljainen ala-aula näytti vähän huolestuttavalta, ja yläkertaan päästyäni pitikin ihan silmiä hieraista: lavan edessä ei ollut Crustoferin roudaria lukuunottamatta ensimmäistäkään yleisön edustajaa, eikä kalja-alueellakaan voinut olla enempää kuin parikymmentä ihmistä ihmettelemässä tilannetta. Eihän siinä, riistohintainen 7 euron Lappari-tölkki käteen ja tutkimaan.

Crustofer käveli lavalle tasan puoli yhdeksältä. Bändi ei ennalta ollut tuttu edes nimeltä, mutta se kannattaa laittaa korvan taakse: 25-minuuttinen rykäisy laadukasta D-Beatia vakuutti. Yleisön puuttumisesta ei välitetty pätkääkään ja soitto kulki kuin takana olisi pidempikin ura – takana on vasta yksi omakustanne-EP From The Deep. Kaikki bändin ankkurilogosta Facebookista löytyvään esittelytekstiin, jonka mukaan Crustofer sai alkunsa karibialaisessa vankilasellissä elokuussa 1763 aina EP:n julkaisuformaattiin (lasipullo sisällään latauskoodi sekä oheissälää) kertoo myös siitä, että asioita on selkeästi mietitty. Yleisöäkin oli keikan loppuun mennessä ehtinyt siunaantua sen verran, että vokalisti Otto Eräjoki pääsi veistelemään ”Hyvä että teitä täällä on!” Hyvin hyvä!

Lyhyen roudaustauon jälkeen oli vuorossa illan toinen soitin- ja lauluyhtye Kohti Tuhoa, joka ei myöskään ollut ennalta tuttu. Jälkeenpäin Internet tiesi kertoa bändin koostuvan vanhoista tekijöistä: nykyisistä ja entisistä bändeistä löytyi tuttuja nimiä kuten Speedtrap, Stench of Decay sekä Death Toll 80k. Vokalisti Helenalta oli saattanut jäädä äänenavaus tekemättä ensimmäisen kirkaisun jäädessä täysin puolitehoiseksi, mutta homma otettiin nopeasti haltuun ja Kohti Tuhoa rykäisikin tiukan keikan luottaen täysin musiikilliseen antiinsa – välispiikkejä ei käytännössä heitetty eikä edelleen harmillisen vähälukuiseen yleisöön otettu kontaktia. Bändille oli ilmeisesti varattu soittoaikaa puoli tuntia, mutta keikka tuntui ihmeen lyhyeltä: lähtivätköhän etuajassa pois lavalta? Tiukka keikka siltikin, vaikka vieressäni notkunut vanhempi ei-niin-herrasmies antoikin vähän väliä ymmärtää että on väärin, kun punkbändin laulaja on nainen. On vuosi 2016 ja edelleen näitä änkyröitä näköjään löytyy.

Kolmantena oli Feastemin vuoro ottaa lava haltuun. Vaikka Feastem oli illan ensimmäinen tuttu tapaus, olen onnistunut missaaamaan kaikki bändin aikaisemmat Helsingin-keikat. Tähän täytyy tehdä korjausliike pikimmiten: en ole hetkiseen todistanut yhtä tiukkaa grindikeikkaa! Feastemin grindcore kohkasi eteenpäin pilke vahvasti silmäkulmassa, vaikka bändi omien sanojensa mukaan olikin täysin jäässä – ilmeisesti kitaristi Olli Nokkala oli ollut hiljattain selkäleikkauksessa ja joutuikin soittamaan osuutensa hyvin staattisen näköisesti. Vokalisti Petri Eskelinen kutsui Crustoferin Eräjoen fiittaamaan pariin kappaleeseen, ja teki sen vahingossa väärän biisin alussa leukaillen jälkeenpäin, ettei edes huomannut mitään eroa ja sanoi Eräjoen osaavan bändin biisit paremmin kuin bändi itse.

Feastem oli loistavaa viihdettä. Bändi jutusteli lavaspiikkinsä kuin olisivat sunnuntaikahvittelemassa tarjoten hauskaa kontrastia musiikilliseen antiinsa. Rumpalinsa, myös Brymirissä nykyisin vaikuttava Patrik Fält ei voi olla ihminen – miehen soittonopeus ja –tarkkuus ovat jotain aivan täysin käsittämätöntä. Feastemin aikana myös yleisö aktivoitui ensimmäistä kertaa pyörimään ympyrää. Jos ette ole bändiä livenä nähneet, tehkää asialle jotain! Seuraava mahdollisuus Helsingissä tarjoutuu jo 7. huhtikuuta, kun bändi nousee Lepakkomiehen lavalle.

Punk on ollut allekirjoittaneelle aina vähän vaikea aihe: lähinnä kaikkeen progressiiviseen musiikkiin kallellaan olevana rokkipoliisina en löydä suurimmasta osasta punk-skeneä mitään kuunneltavaa. Yllätys olikin melkoinen, kun Tampereelta ponnistava Tryer olikin täyttä parhautta: keikka oli hävyttömän viihdyttävää kohkausta, vaikka omien sanojensa mukaan bändi olikin ”ihan hissimusaa” Feastemiin verrattuna. Bändi – kitaristi Mikola, basisti Ahonen ja rumpali Haapa-Aho – soitti livenä tiukasti yhteen, biisit svengasivat kuin hirvi ja laulaja-kitaristi Kaholan lievästi sanottuna personaallinen ulosanti toi kokonaisuuteen juuri sen ratkaisevan silauksen, jota ilman en olisi välttämättä Tryeriin tykästynytkään. Samaa ei voi sanoa muusta yleisöstä, jolle Tryerin äkkiväärä punk tuntui viuhuvan täysin ohisektoriin; aplodit olivat laimeita ja suurin osa kalja-alueen väestä pyöritteli silmiään biisien välissä. Itse pidin, Ilosaarirockin keikka on pakko käydä katsastamassa!

Varttia vailla puolenyön päästiin viimeinkin itse asiaan, kun Vaasan ylpeys Rotten Sound kipusi lavalle. Rotiskoilla on erityinen paikka allekirjoittaneen sydämessä; todistin bändin livekeikkaa ensimmäistä kertaa vuoden 2005 Tuskassa, ja Rotiskojen musiikki oli 16-vuotiaalle kaiken maailman bodomeihin ja northereihin tottuneelle liimatukalle jotain täysin ennenkuulematonta. Vaikka suurin osa keikasta meni äimistellessä onko tällaisen musiikin soittaminen fyysisesti edes mahdollista, olin välittömästi myyty, ja vuosien saatossa bändi onkin tullut todistettua monen monta kertaa niin festari- kuin klubiolosuhteissa. Edellisestä näkemästäni klubikeikasta tosin on kertynyt aikaa jo reilu pari vuotta: viimeksi olin paikalla bändin 20-vuotisjuhlissa Loosessa.

Keikka oli todella kova. Bändin livekaava ei petä: soittajat lavalle, feedback-noise kaikumaan kitaravahvistimesta ja yleisöä turpaan kolmen-neljän biisin sarjoissa. Keijo Niinimaan lavapresenssi on mahtavan kontrastinen miehen jutellessa niitä näitä välispiikeissä mutta karjuen biisit läpi valtavalla intensiteetillä. Kitaristi Mika Aallon, basisti Kristian Toivaisen sekä rumpalijumala Kai Hahdon bändissä korvanneen Sami Latvan yhteispeli toimi saumattomasti. Setti painottui bändin viikkoa aiemmin julkaisemaan uutukaiseen Abuse To Sufferiin, mutta materiaalia kuultiin tasaisesti myös Cursedilta, Cyclesiltä (”Corporation” ja ”The Effects”) sekä bändin tiukimmalta kokonaisuudelta Exitiltä (”Slay”, ”Western Cancer”, ja ”Sell Your Soul”). Setti päätettiin läpimurtolevy Murderworksin ”Void” – ”Insects” – ”Targets” -komboon, jonka jälkeen bändi poistui yllättävän vähin äänin lavalta ilman encorea. Sisäinen fanipoika oli kuitenkin tyydytetty, eikä Rotiskojen keikkaa todennäköisesti uskalla tällä esityksellä missata kesän Nummirockissa!

Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen? Kaikki viisi bändiä olivat kovassa vedossa, mutta illan yleisössä ei ollut kehumista. Crustoferin keikka kaikui käytännössä tyhjälle Nosturille, eikä yleisöä missään vaiheessa iltaa voinut sanoa olleen tungokseksi asti. Tryer oli silkkaa nerokkuutta, mutta sai todella laimeat aplodit. Rotten Soundin aikana meiningin olisi voinut sanoa olevan jopa vähän laimea – ehkä tämän takia bändi lavalta poistuikin tulematta takaisin. Samana iltana ei järjestetty ensimmäistäkään raskaamman musiikin keikkaa, ja tarjontaan verrattuna lipun hinta oli todella halpa. Myös tapahtuman nimessä mainostettu DJ Paskadiili jäi täysin hämärän peittoon: väliaikamusiikki ei mielestäni eronnut mitenkään Nosturin normaalista interlude-tarjonnasta enkä erillistä levyjen pyörittäjää mistään onnistunut bongaamaan. Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin varsin onnistunut, ja varsinkin Crustoferin tekemisiä täytyy jatkossa seurata tarkemmin!

Recent posts

Related posts