Wed. Nov 25th, 2020

REVIEW: Brother Firetribe – Sunbound (Musicalypse Archive)

The ’80s have returned! BROTHER FIRETRIBE has paid homage to the music world’s greatest decade with “False Metal” (2006), “Heart Full of Fire” (2008), and “Diamond in the Firepit” (2014). After the release of “Diamond…,” singer Pekka Heino promised that the fans didn’t have to wait for another 6 years to hear the follow-up, and the band totally delivered: this spring, the Kerava-based AOR extravaganza sweeps us back once again to the time of shoulder pads and Wayfarer sunglasses with their latest effort, “Sunbound.”

Scroll down to read in Finnish.

To the people not acquainted with BROTHER FIRETRIBE‘s material, the name of the game is adult-oriented rock with such catchy melodies and feel-good vibes that if listening to it doesn’t create a wide grin on your face, you’re probably dead inside. “Sunbound” doesn’t waste time – the titular intro track’s reverbed drums and piano track sound like the equivalent of spraying Cheese Whiz straight into your mouth. The actual first song, “Help is on the Way,” starts off with Emppu Vuorinen’s hefty guitar riff and a drum fill, with the keyboards joining in, carrying the song through the verse to a flawless BFT chorus. The vocal harmonies between Pekka Heino and the bassist Jason Flinck sound amazing after 3 years! For some reason, the chorus was reminiscent of “Wolf and the Moon,” a song from Heino’s other band, LEVERAGE. Wonder if it was intentional? “Indelible Heroes” is another guaranteed killer track, in which the band pays their respects to rock musicians already passed. The song’s chording is incredibly simple, but BROTHER FIRETRIBE doesn’t have to over-complicate things to make their songs work. Both “Help is on the Way” and “Indelible Heroes” will surely be staples in their live sets on this spring’s tour.

“Sunbound”’s first single and the soundtrack for HOK-Elanto’s marketing campaign, “Taste of a Champion,” might just be BFT’s best song to date. The band shamelessly rips off the best parts of all the movie montage themes from the ’80’s, but not once does the song sound like plagiarism. The song’s verses, while excellent on their own, only function as catalyst for the chorus that wipes the floor with half of the worn-out ’80s hit singles – this would have topped all the charts 30 years ago!

Even though Tomppa Nikulainen’s soothing keyboards carry “Last Forever” nicely onward, as a bit of a calmer piece, its fate is to be slightly shadowed by the glory of “Taste of a Champion.” “Sunbound”’s own “Heard it on My Radio” – titled “Give Me Tonight,” and is played practically wholly in major chords – speeds things up for a moment before the record slows down to its most tranquil part. “Shock” is a pretty atypical BFT ballad, probably featuring Heino’s lowest-pitched vocal melodies in the band’s repertoire, but the minimalistic song wins over its listener with its pressing and ominous chorus. This kind of integrity isn’t achievable by everyone.

The record returns to its more rockish pace with “Strangled,” greatly reminiscing “Diamond in the Firepit”’s “Trail of Tears.” Moreover, “Heart of the Matter” moves towards a more easy listening –type of track, as the guitar trades places with a playful keyboard melody. If the keyboards were more dominant, one could almost compare them to THE POINTER SISTERS“Slow Hand.” The song ends pretty abruptly though – I would have loved to listen this for one more passage.

BROTHER FIRETRIBE arranged a poll a while back on their Facebook page, asking their fans which song they should record as a cover for “Sunbound.” I voted for John Parr’s “St. Elmo’s Fire,” and eventually I got half of it correct – the cover choice was Parr’s “Restless Heart,” originally made for Arnold Schwarzenegger’s film, The Running Man. For the first time that I was listening through the album, I let it play on the background as I was doing something else, and it wasn’t until the end of the song when I actually realized what was playing. If that doesn’t give a hint on BROTHER FIRETRIBE’s ability to make other people’s songs their own, I don’t know what will. An excellent output, and with these merits you definitely should do “St. Elmo’s Fire” for the next album!

Freshly released as “Sunbound”’s third single, “Big City Dream” offers that faster rock stuff for the last time, but the album’s closing track, “Phantasmagoria,” is such a piece of work that all those rock bands that lived their golden years in the ’80s are likely to be home, crying over their sequined shirts because they cannot create anything like this song anymore. The song begins with a tender rhythm and gradually increasing orchestrations, interrupted by a brief acoustic guitar, before exploding into a chorus the size of an apartment building. The orchestrations keep growing larger as the song moves towards its bridge and the final chorus, after which it’s all out. Five minutes is not enough for this kind of sublimity! If the kids these days still understand a thing about music, “Phantasmagoria” will be the last ballad for the evening everywhere this year.

All-in-all, “Sunbound” is an extremely fine record and a manifestation of the fact that BROTHER FIRETRIBE’s magic hasn’t gone anywhere. It even might be their best album yet – at least close – and even if it’s only March, I can easily predict “Sunbound” being featured on the albums of the year –lists of quite a few rock fans. While the songs are rock-solid, the production values don’t lose one bit, as “Sunbound” plays with a good deal of beefiness to it without sounding too polished. With a package like this, the band should easily be able to make it big outside of Finland as well, so hopefully the guys will embark on a world-conquering tour after the summer, before NIGHTWISH once again engulfs Emppu Vuorinen.

Written by Atte Valtonen
Musicalypse, 2017
OV: 2586 / 2860

80-luku on palannut! BROTHER FIRETRIBE on tehnyt kunniaa musiikkihistorian hienoimmalle vuosikymmenelle levyillään False Metal (2006), Heart Full of Fire (2008) sekä Diamond in the Firepit (2014). Kolmannen levyn julkaisun jälkeen laulaja Pekka Heino lupasi, ettei seuraavaa levyä tarvitsisi odottaa kuutta vuotta, eikä bändi pettänyt lupaustaan, sillä kolme vuotta Diamondin… jälkeen Keravan AOR-suuruus vie meidät jälleen olkatoppausten ja Wayfarereiden aikaan neljännellä levyllään Sunbound.

Teille, jotka ette tunne BROTHER FIRETRIBEn materiaalia, homman nimi on sen verran tarttuva hyvän mielen aikuis-rock, että jos sen kuuntelu ei vedä naamaa leveään hymyyn, kannattaa varmaan käydä lääkärissä tarkistamassa ettei ole kuollut sisältä. Sunbound ottaa todellakin löysät pois heti kättelyssä, sillä jo albumin introna toimivan nimikappaleen kaiutettujen rumpujen ja pianokuvion juustoisuuskerroin on lähellä sataa. Ensimmäinen varsinainen raita, ”Help Is On the Way”, alkaa Emppu Vuorisen tanakalla kitarariffillä sekä rumpufillillä, johon syntikka liittyy mukaan, kulkien säkeistön kautta tyylipuhtaaseen Firetribe-kertosäkeeseen. Kylläpä Pekka Heinon ja basisti Jason Flinckin lauluharmoniat kuulostavat pitkästä aikaa hyviltä! Kertsistä tulee myös jostain syystä kovasti mieleen Heinon toisen bändin Leveragen kappale ”Wolf and the Moon” – lieköhän tarkoituksellista? Seuraavana vuorossa oleva ”Indelible Heroes” on myös takuuvarmaa BFT:ä ja kunnioittaa maailmastamme jo poistuneita rockin merkkihenkilöitä. Kappalerakenne on äärimmäisen yksinkertainen, mutta eipä bändin ole ikinä tarvinnut lähteä kikkailemaan saadakseen kappaleensa toimimaan. Levyn aloituskaksikko lienee pomminvarmaa livetavaraa kevään kiertueella.

Sunboundin ensimmäinen single sekä HOK-Elannon mainoskampanjassa esiintynyt “Taste of a Champion” saattaa hyvinkin olla BROTHER FIRETRIBEn paras kappale ikinä. Kappale lainaa häpeilemättömästi 80-luvun elokuvamontaaseista parhaat palat, mutta missään vaiheessa meno ei lipsu plagioinnin puolelle, vaan bändi kuulostaa ainoastaan itseltään. Säkeistöt, vaikka vahvoja ovatkin, ovat mukana vain nostamassa lentoon kertosäkeen, joka on niin hävyttömän hyvä, että puolet rockradioiden puhkikuluneista tukkahevibiiseistä joutavat saman tien eläkkeelle. Tällä oltaisiin oltu listakärjessä 30 vuotta sitten!

Vaikka Tomppa Nikulaisen syntikka kuljettaa ”Last Foreveria” hienosti eteenpäin, sen kohtalo on astetta rauhallisempana palana jäädä aavistuksen ”Taste of a Championin” varjoon. Sunboundin oma ”Heard It on My Radio”, käytännössä täysin duurissa etenevä tsemppirock-ralli ”Give Me Tonight” nostaa tempoa hetkiseksi, kunnes levy vaipuu keskivaiheilla rauhallisimpaan vaiheeseensa. ”Shock” on hyvin epätyypillinen Firetribe-balladi, jossa Heinon laulumelodiat ovat hyvinkin mahdollisesti koko bändin tuotannon matalimmat, mutta minimalistinen kappale voittaa kuulijan puolelleen kertosäkeensä miltei painostavalla tunnelmalla. Tällaiseen kokonaisuuteen pystyvät vain harvat.

Seuraavaksi päästään taas astetta menevämpiin tunnelmiin, kun edellislevyn “Trail of Tearsin” sukulainen, “Strangled”, ottaa kitarariffillään rock-vaihteen tiukasti silmään. ”Heart of the Matter” taas lipuu lähemmäs easy listening –osastoa, jossa kitara vaihtuu hauskaan syntikkamelodiaan. Jos syna olisi miksattu enemmän pintaan, vertailukohtana voisi melkein käyttää POINTER SISTERSin ”Slow Handin” introkuviota. Kappale loppuu kuin seinään – tätä olisi mielellään kuunnellut vielä vaikka yhden osion verran lisää.

BROTHER FIRETRIBE järjesti taannoin äänestyksen Facebook-sivullaan siitä, mikä kasariklassikko bändin pitäisi coveroida Sunboundille. Annoin itse ääneni John Parrin ”St. Elmo’s Firelle”, ja osuinkin lopulta puoliksi oikeaan – levyn cover-valintana soi nimittäin Parrin Arnold Schwarzeneggerin The Running Maniin kynäilemä ”Restless Heart”. Jos jokin kertoo BROTHER FIRETRIBEn taidoista tehdä kappaleista omankuuloisiaan, niin se, että ensimmäistä kertaa Sunboundia läpi kuunnellessani annoin levyn soida taustalla kappalejärjestykseen sen enempää huomiota kiinnittämättä, ja havahduin vasta kappaleen loppupuolella siihen, mikä kappale oikeasti oli meneillään. Täysin tyylipuhdas veto, ja näillä meriiteillä se ”St. Elmo’s Firekin” tulisi ehdottomasti vetää narulle!

Vastikään levyn kolmantena singlevalintana julkaistu ”Big City Dream” tarjoilee vielä kerran rivakampaa rock-osastoa, mutta levyn päättävä ”Phantasmagoria” onkin sitten sen kaliiberin teos, että kaikki 80-luvulla kulta-aikojaan eläneet, vielä kasassa olevat rockbändit todennäköisesti itkevät kotona paljettipuseroihinsa toivoessaan, että vielä jonain päivänä saisivat aikaiseksi jotain tällaista. Liikkeelle lähdetään hennolla rumpurytmillä ja hiljalleen voimistuvalla orkestraatiolla, jonka katkaisee akustinen kitara, räjähtäen kerrostalon kokoiseen kertosäkeeseen. Orkestraatioita lisätään koko ajan loppua kohti, ihokarvat nousevat pystyyn. Hieno C-osa, josta vielä kerran kertosäkeeseen sekä lopun paisutteluun. Viisi minuuttia on rikollisen lyhyt aika tällaiselle hienoudelle! Jos nykyteinit ymmärtävät mitään musiikista, ”Phantasmagoria” soi tänä vuonna kaikkialla illan viimeisenä hitaana.

Kaiken kaikkiaan Sunbound on äärimmäisen hieno levy ja osoitus siitä, ettei BROTHER FIRETRIBEn maagisuus ole vuosien varrella kadonnut minnekään. Se saattaa olla jopa bändin uran paras levy, tai ainakin hyvin lähelle, ja vaikka nyt on vasta maaliskuu, Sunbound tulee jo tässä vaiheessa varmasti olemaan vahva kandidaatti rock-diggareiden vuoden levyt –listoilla. Väkivahvan kappalemateriaalin lisäksi myös tuotantopuoli on kunnossa, sillä Sunbound soi tanakasti, muttei kuitenkaan kliinisesti. Tällaisella paketilla pitäisi ehdottomasti päästä myös Suomen ulkopuolelle, joten nyt kesän kotimaan-keikkojen jälkeen välittömästi maailmaa valloittamaan, ennen kuin Emppu Vuorisella on taas NIGHTWISHin kanssa liian kiire.

Tracklist

  1. Sunbound
  2. Help is on the Way
  3. Indelible Heroes
  4. Taste of a Champion
  5. Last Forever
  6. Give Me Tonight
  7. Shock
  8. Strangled
  9. Heart of the Matter
  10. Restless Heart
  11. Big City Dream
  12. Phantasmagoria

Label

Spinefarm Records / Universal Music

Links

Homepage
Facebook
Instagram

Recent posts

Related posts

1 thought on “REVIEW: Brother Firetribe – Sunbound (Musicalypse Archive)

Leave a Reply