Thu. Mar 4th, 2021

3.12.2016 Helsinki Black Mass @ Ääniwalli, Helsinki (Musicalypse Archive)

Black Mass, a black metal event held in Tampere for the third time this year, expanded into Helsinki this month; in addition to the mass held in Kuivaamo, Tampere, six bands took the stage in Ääniwalli here in Helsinki. Three of the six bands from the Tampere event had traveled to Helsinki: the 1994-founded Norwegian RAGNAROK, our own BAPTISM, and THYRANE, the latter having made somewhat of a comeback this year after a 10-year hiatus. The line-up was completed with the legendary Turku-based ARCHGOAT who were founded already in 1989, Tampere-based SACRIFICIUM CARMEN, as well as GRAVEBORNE from Helsinki, called to replace VORUM with only a few days’ notice after a sudden death amongst the Åland Islands -based band’s family. I personally haven’t been listening to black metal lately, at least not as much as I used to during my teenage years, which made attending the event a welcomed breeze of nostalgia. Check out the full gallery here.

Being mainly known as a venue for electronic music and more indie-ish stuff, Ääniwalli felt like a peculiar choice to host a black metal event, but as I arrived to the location, the old factorial building turned out to be an excellent choice in terms of size and atmosphere. Only the main stage closest to the entrance was set up, already holding GRAVEBORNE’s instruments and backdrop. The bar on the left side of the stage was open, with the merchandise booth, run by the Tampere-based record store, Heretic Underground, set up on the right side, serving vinyl and CD records, cassettes, shirts, and other related goods.

As GRAVEBORNE started their set, the venue was still moderately empty and the band certainly had an ungrateful position to fill out for VORUM, as many attenders probably had anticipated to see them instead. GRAVEBORNE’s coarse but melodic black metal represents the genre’s standard quality, and the setlist, containing a good deal of variation between slower and faster passages, worked nicely as an opener for the evening. The vocalist, Raato, didn’t waste his time on speeches between songs, but instead let the band blast away the whole 45 minutes without any breaks. The only small interruptions happened when the band had to start two songs over, apparently because of bad stage mix. Didn’t the drummer actually hear the guitars at all, or had GRAVEBORNE skipped a rehearsal or two? One can never tell, but I’ll doubt that anyone was bummed about the ordeal. As a whole, GRAVEBORNE’s set was a decent opening act, even if the (still relatively small-numbered) crowd didn’t light up completely.

The second band up was SACRIFICIUM CARMEN from Tampere. Only familiar to me by name, the band, having released their debut album, “Ikuisen tulen kammiossa,” played a tightly-packed 45 minutes’ worth of their current as well as new material. The first thing to catch the eye was the band’s vocalist, Hoath Cambion, wearing a bloodied priest’s collar, screaming with admirable intensity throughout the set and eyeballing the audience as if completely deranged. The bassist, Hypnos, was a decent showman as well, constantly making contact with the front row. Much like GRAVEBORNE, SACRIFICIUM CARMEN’s interval speeches were kept to a minimum, with Cambion only screaming out the names of the songs, but the band’s presence on stage probably would have suffered from additional verbosity. We’ll be waiting for the sophomore album with interest!

THYRANE, based in the northern Finland town of Kemi, ended their career in 2006, but to everyone’s surprise, did a comeback at this year’s Jalometalli Festival. Having shifted from the early ages’ black metal sound a bit towards industrial, THYRAE played a tight set of lightning-fast, yet melodic black metal, even if their vocalist, Blastmor, according to himself, suffered from pharyngitis. THYRANE clearly was a wildly anticipated act to see – there was a great deal of totally ecstatic fans in the audience, and the show was without a doubt the best of the evening, with the setlist spanning all the way to the band’s first demo. Near the end of their show, Blastmor thanked the audience and lamented about their time being limited, compared to the time it takes to drive all the way from Kemi, and I sure would have wanted to see the band perform for a longer time than the 45 minutes they had. THYRANE, with their reformed lineup and despite Blastmor’s throat issues, was in top condition, so I sincerely hope that their comeback will last. Decent!

After THYRANE, the evening’s planned schedule met some delays, as RAGNAROK’s setup break was 15 minutes longer than it should have been. Their intro tape began playing a few minutes after eleven, but nothing happened after the tape stopped, and for a good 10 minutes, only an ambient track with static lights was seen. Was there something fishy going on back stage? At 15 minutes past eleven the intro tape began for the second time, and soon after RAGNAROK climbed on stage. I saw RAGNAROK live for the first time in (now closed) Dante’s Highlight when they were touring with MARDUK, and the band’s raw and crushing black metal can be easily compared with their Swedish brothers in arms. The theme of the evening clearly was digging through really old material, as RAGNAROK played “Pagan Land,” their first song ever composed, halfway through their set. A number of tracks from their latest output, “Psychopathology,” were played, but for myself, the peak of RAGNAROK’s set was “It’s War,” the opening track of “Diabolical Age,” one of my favorites from my teenage years. The audience was flaming throughout the show, and RAGNAROK’s vocalist, Jontho, thanked everyone wholeheartedly before retreating backstage.

The rest of the evening was covered domestically, as BAPTISM took the stage after the excellent show by the Norwegians. For several years, BAPTISM – led by Lord Sarcofagian since 1998 – has performed live with a lineup consisting of prominent musicians: sg.7 (TURMION KÄTILÖT, HORNA, etc.), LRH (DEATHCHAIN, HORNA, etc.), with TG and Syphon (both from TRUE BLACK DAWN). Compared to the earlier bands that night, BAPTISM’s more mid-tempo black metal has never been one of my favorites from the genre, and their show didn’t completely appeal to me this time either. Yours truly’s heavy fatigue that hit near the end of RAGNAROK’s show, might have been a contributing factor, since the rest of the audience seemed to have enjoyed the show. On paper, there’s really nothing wrong about Baptism; the band performed with the type of confidence you’ll only get from extensive touring, and Lord Sarcofagian was a charismatic frontman, dressed in his signature black cowl. In addition to Lord Sarcofagian and sg.7 sharing vocal duties, Mynni Luukkainen of SOTAJUMALA and HORNA, joined the band on stage to sing clean passages in two songs.

Turku’s black metal legend, ARCHGOAT, had the honor of concluding the 2016 Black Mass. The band, in the course of their almost 30-year career, has released only three full-length albums, but the number of EPs and split releases greatly compensates. Because of the timetables having slipped earlier, ARCHGOAT began their set half an hour later than intended, and I had to call it quits half way through because of my eyelids constantly shutting themselves because of the fatigue. The show was great until that point, and it was daunting to leave since I hadn’t seen ARCHGOAT live before, but what can you do? As I retreated to the coatroom, Ääniwalli’s main hall was almost full and there was a great number of ARCHGOAT T-shirts to be seen in the audience.

As a whole, Helsinki Black Mass was an honest metal event of good quality. Ääniwalli’s coarse interior look served the music nicely, and (to my knowledge) the best sound-system in town didn’t let the sound technicians down – the stage sound was clear and balanced throughout the evening. The pricing of Ääniwalli’s bar deserves a thank you, since you could buy a can of beer for 5€ – a greedier event organizer would surely have bumped the price up to 6€, which was the case the last time I attended a show there. The bartenders seemed to have their hands pretty full for the whole show; with alcohol still being the number one substance of black metal fans, an additional pair of hands behind the counter wouldn’t have hurt. The only thing that really struck me as odd was the timetable, since, as the only foreign act, RAGNAROK should have had the privilege to play last.

The ticket price for six bands was only a bit above 20€, so the friends of black metal shouldn’t really have had a reason to skip the event. Helsinki Black Mass probably wasn’t sold out, but apparently the target was reached, since the return to Ääniwalli next year with (at least) AJATTARA, SATURNIAN MIST, ASAGRAUM, and CLAMOSUM, was announced already on the following day. Maybe we’ll see you there!

Written by Atte Valtonen
Musicalypse, 2016
OV: 6123

Photos by Marco Manzi

Tampereella tänä vuonna järjestyksessään kolmatta kertaa järjestettävä Black Mass teki uuden aluevaltauksen, kun black metal -tapahtuma järjestettiin Tampereen Kuivaamon lisäksi seuraavana iltana myös Helsingin Ääniwallissa. Tampereen artistikattauksesta Helsingissä olivat mukana norjalainen, vuonna 1994 perustettu Ragnarok sekä kotimaiset Baptism ja Thyrane, joista jälkimmäinen teki tänä vuonna paluun keikkalavoille kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kattauksen täydensivät turkulainen, jo vuonna 1989 perustettu Archgoat, tamperelainen Sacrificium Carmen sekä helsinkiläinen Graveborne, joka kutsuttiin paikkaamaan ahvenanmaalaista Vorumia, joka joutui valitettavasti perumaan keikkansa vain paria päivää ennen tapahtumaa bändin lähipiirissä tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi. Allekirjoittaneen black metalin kulutus ei viime vuosina ole ollut teiniaikojen tasolla, minkä takia paikalle olikin mukava lähteä verestämään vanhoja muistoja.

Ääniwalli tuntui tapahtumapaikkana ennakkoon yllättävältä valinnalta black metal -keikkailtamalle, sillä klubin musiikkitarjonta on aiemmin keskittynyt lähinnä konemusiikkiin sekä indiempään tavaraan, mutta paikalle päästyäni vanha tehdaskiinteistö osoittautui vallan mainioksi kokonsa sekä miljöönsä puolesta. Lavoista käytössä oli ainoastaan sisäänkäyntiä lähinnä oleva päälava, jolle illan avaajana toimivan Gravebornen taustalakana ja soittimet oli jo aseteltu paikoilleen. Lavan vasemman puolen baaritiski oli auki, kun taas oikealle puolelle oli pystytetty tamperelaisen Heretic Underground -levykaupan myyntipiste, josta sai käteistä rahaa vastaan levyjä, kasetteja, paitoja sekä muita oheistuotteita.

Gravebornen aloittaessa Ääniwalli oli vielä harmillisen tyhjillään, minkä lisäksi bändillä oli hieman epäkiitollinen asema toimia tuuraajana Vorumille, jonka näkemistä moni paikalle tullut oli varmasti odottanut. Bändin karkea, mutta melodinen black metal edustaa genrensä perusvarmaa laatua, ja mukavasti vaihtelua sisältänyt settilista toimikin mainiosti illan avaajana. Välispiikkeihin Gravebornen vokalisti Raato ei aikaa tuhlannut, vaan kolmivarttinen paahdettiin lähes katkoitta alusta loppuun. Settiin tuli pienimuotoista taukoa, kun bändi joutui aloittamaan peräti kaksi kappaletta uusiksi ilmeisesti huonon lavamiksauksen vuoksi. Eikö rumpali kuullut kitaristeja, vai liekö Gravebornelta jäänyt parit treenit väliin? Paha mennä sanomaan, mutta tuskin kukaan asiasta poroja sieraimiinsa imaisi. Kaiken kaikkiaan Gravebornen setti oli sangen hyvä, vaikka vielä kohtuullisen harvalukuinen yleisö ei mukaan täysin lähtenytkään.

Toisena vuorossa oli Tampereen Sacrificium Carmen. Etukäteen ainoastaan nimenä tuttu, viime vuonna debyyttilevynsä Ikuisen tulen kammiossa julkaissut black metal -joukkio aloitti yhdeksältä ja soitti jämäkän kolmivarttisen, jossa kuultiin myös uutta materiaalia. Ensimmäisenä huomion kiinnitti bändin verisiin papinkauluksiin pukeutunut vokalisti Hoath Cambion, joka rääkyi kunnioitettavalla intensiteetillä läpi keikan, mulkoillen samalla yleisöön mielenvikaisen näköisesti. Basisti Hypnos oli myös mainio showmies, joka otti kiitettävästi kontaktia eturiviin. Myös Sacrificium Carmenin lavaspiikkiosasto oli kitsasta, sillä yleisön kanssa vuorovaikutus jäi seuraavan kappaleen nimen rääkymiseen – bändin habitus ei tosin tätä enempää oikeastaan kaivannutkaan. Jäämme odottamaan kakkoslevyä mielenkiinnolla!

Kymmeneltä lavan valloitti kemiläinen Thyrane, joka lopetti uransa vuonna 2006, mutta palasi keikkakantaan tämän vuoden Jalometallissa. Alkuaikojen black metalista myöhemmin aavistuksen industrialimpaan suuntaan vaihtanut viisikko heitti äkäisen keikan nopeaa ja melodista black metalia hieman puolikuntoisena, sillä vokalisti Blastmor kärsi omien sanojensa mukaan angiinasta. Thyrane oli selkeästi odotettu esiintyjä, sillä yleisössä oli runsaasti täydessä hurmoksessa olevia faneja, ja olihan keikka ensimmäiselle demolle asti ulottuvine settilistoineen ehdottomasti toistaiseksi illan tiukin paketti. Setin lopuksi Blastmor kiitteli yleisöä ja harmitteli, että bändillä oli aikaa vain kolme varttia, onhan Kemistä kuitenkin matkaa kilometri jos toinenkin, ja olisihan bändiä mielellään pidempäänkin katsellut. Uudistunut kokoonpano on selkeästi kovassa iskussa, joten toivottavasti Thyranen paluu ei jää vain ohimeneväksi lämmittelyksi. Kova!

Thyranen jälkeen illan aikataulu pääsi aavistuksen venähtämään, sillä seuraavana vuorossa olevan Ragnarokin roudaustauko lipesi varttia pidemmäksi. Bändin intronauha lähti soimaan muutaman minuutin päälle yhdentoista, mutta yhtye ei noussutkaan lavalle nauhan loputtua, vaan lähemmäs kymmenen minuuttia lavalta soi ainoastaan jonkinlainen ambient-raita. Mitä lie backstagella tapahtunut? Noin varttia päälle kymmenen intronauha soitettiin toistamiseen, ja keikka päästiin lopulta aloittamaan. Näin Ragnarokin ensimmäistä kertaa livenä nyt jo edesmenneessä Dante’s Highlightissa, jossa bändi oli takavuosina keikalla ruotsalaisen Mardukin kanssa, ja bändin äkäinen ja raaka black metal onkin hyvin verrattavissa naapureidensa ulosantiin. Illan teemana oli selkeästi vanhojen demonauhojen kaivelu, sillä myös Ragnarok käväisi settilistassaan ensimmäisellä demollaan asti, kun bändin ensimmäinen sävelletty kappale “Pagan Land” kuultiin noin keikan puolivälissä. Tänä vuonna ilmestyneeltä Psychopathology-uutukaiselta kuultiin useampi raita, mutta itselleni setin hehkeintä osastoa edusti setin loppupuolella soitettu, teinivuosien suosikkeihin lukeutuneen Diabolical Agen avausraita “It’s War.” Kokonaisuudessaan keikka upposi yleisöön loistavasti, ja vokalisti Jontho kiittelikin keikan lopuksi Ääniwallia vuolaasti.

Loppuillaksi hypättiin takaisin kotimaan kamaralle, kun toiseksi viimeisenä vuorossa oli Lord Sarcofagianin vuodesta 1998 luotsaama Baptism. Bändi on esiintynyt jo monta vuotta livenä nimimiesten kokoonpanolla, johon kuuluvat sg.7 (Turmion Kätilöt, Horna, ym.), LRH (Deathchain, Horna, ym.), sekä TG ja Syphon (molemmat True Black Dawn). Baptismin aiempiin esiintyjiin verrattuna keskitempoisempi black metal ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini, eikä bändin live-esiintyminen tälläkään kertaa onnistunut täysin tempaamaan mukaansa. Tähän tosin varmasti vaikutti allekirjoittaneen Ragnarokin lopussa iskenyt voimakas väsymys – muuhun yleisöön Baptism tuntui uppoavan vallan mainiosti. Paperilla Baptismissa ei todellakaan ole mitään vikaa: bändi esiintyi kertyneiden kilometrien tuomalla itsevarmuudella, ja sg.7:n kanssa vokaalivastuuta jakanut Lord Sarcofagian oli karismaattinen keulahahmo mustassa hupullisessa kaavussaan. Lavalla myös vieraili pariinkin otteeseen Sotajumala-vokalisti ja Hornassakin pitkään kitaroinut Mynni Luukkainen laulamassa puhtaita lauluosuuksia.

Turun black metal -legenda Archgoat sai kunnian päättää Black Massin vuonna 2016. Bändi on julkaissut lähes kolmikymmenvuotisella urallaan vain kolme kokopitkää albumia, mutta erilaisia split- sekä EP-julkaisuja on kertynyt senkin edestä. Aiemmista aikataulujen venähtämisestä johtuen Archgoat aloitti keikkansa puoli tuntia aiottua myöhemmin, minkä johdosta bändin todella ärhäkästi aloitetun keikan seuraaminen oli pakko jättää kesken puolessa välissä, kun silmäluomet alkoivat painaa liian paljon. Kotiinlähdön vääjäämättömyys harmitti, sillä en ollut bändiä aiemmin livenä todistanut, mutta minkäs teet. Ääniwalliin kuitenkin jäi lähes täysi sali bändin faneja, mikäli Archgoat-paitojen määrästä jotain voi päätellä.

Kokonaisuudessaan Helsinki Black Mass oli rehellisen laadukas metallitapahtuma. Ääniwallin koruton sisustus palveli musiikkitarjontaa oivallisesti, ja kaupungin (käsittääkseni) paras äänijärjestelmä ei pettänyt lavamiksauksen suhteen, vaan black metal raikui selkeästi koko illan. Ääniwallia täytyy myös kiittää baaritiskin tarjonnan siedettävistä hinnoista, sillä kolmasosalitran olut irtosi tasan vitosella – astetta ahneempi tapahtumajärjestäjä olisi varmasti voinut lisätä hintaan vielä euron lisää, kuten edelliskerralla Ääniwallissa käydessäni. Baarimikot tosin tuntuivat olevan koko illan aika stressaantuneita oluen menekistä; koska alkoholi on edelleen black metal -piirien ykköspäihde, ei yksi käsipari lisää tiskin taakse olisi todellakaan ollut pahasta. Ainoa asia, joka allekirjoittanutta ihmetytti, oli illalle valikoitunut esiintymisjärjestys; jotenkin olisi odottanut, että Ragnarok olisi saanut toimia pääesiintyjänä ainoana ulkomaisena aktina.

Kuuden bändin näkemisestä täytyi köyhdyttää lompakkoa ainoastaan parilla kympillä, joten lipun hintaa voi pitää vähintäänkin edullisena. Tapahtuma ei selkeästi ollut loppuunmyyty, mutta ilmeisesti kävijätavoite saavutettiin, sillä jo seuraavana päivänä julkistettiin tapahtuman palaavan Ääniwalliin myös seuraavana vuonna ainakin Ajattaran, Saturnian Mistin, Asagraumin sekä Clamosunin voimin. Ehkä nähdään siellä!

Recent posts

Related posts